Geenitutkimus

Olen Reinon lihassairaudesta ollut hyvin avoin netissä, ja nyt kerroin siitä eräässä ryhmässä Facebookissa. Sen kautta minuun otti yhteyttä muuan tutkija EquiSeq-tutkimuslaitoksesta Albequerquesta Yhdysvalloista. He haluaisivat Reinon DNA:ta, jotta voivat etsiä siitä geenimutaatiota, joka aiheuttaa vacuolar myopathyn hevosella.

Suostuin totta kai, onhan tämä hyvin mielenkiintoista! Olen nyt allekirjoittanut sopimuslomakkeen ja sain luvan kertoa asiasta julkisesti. Tutkimuslaitos kattaa kaikki kulut, joita tutkimuksista tulee eli tämä ei maksa minulle mitään. Siispä pyhien jälkeen tammikuussa eläinlääkärimme tulee ottamaan Reinosta verta, josta erotellaan DNA, joka lähetetään Amerikkaan. Siis, jos löydän laboratorion, joka saa DNA:n erotettua... Muuten lähetämme veriputkilon sellaisenaan, ja siitä erotetaan DNA vasta Amerikassa.

Olen aika innoissani tästä aiheesta, koska tiedän, miten turhauttavaa on omistaa sairas hevonen, jonka sairaudesta kukaan ei tiedä mitään. Ehkä joskus tulevaisuudessa tästä tutkimuksesta on hyötyä jollekulle toiselle samassa tilanteessa olevalle. Ja ehkä, jos geenimutaatio löydetään, voidaan tulevaisuudessa sairaus jopa välttää jättämällä jalostamasta sairaita hevosia.

Piro Lime

Kuva lainattu: www.vitalherbs.be/en

Kuulin jokin aika sitten, että Vital Herbs on kehittänyt yrttiseoksen hevosille, joilla on ollut punatauti tai Lymen borrelioosi. Piro Lime -yrttiseosta annetaan kahden kuukauden ajan, ja sen doping-varoaika on 96 tuntia. Vaikutuksen luvataan säilyvän viikkoja, ja kuurin voi uusia tarvittaessa. Yrttiseos sisältää merilevää, auringonkukanjuurta, Siperian ginsengia, kurkumaa,  dolomiittia, timjamia, piparminttua, nokkosta, sarviapilan siemeniä, artisokanlehtiä ja greippiä. Hevosille seosta annetaan neljä mittaa päivässä, poneille kaksi.

Yrttiseosta saa tilattua Suomessa Equuscaren nettikaupasta (http://www.hevosia.fi/fi/), kunhan sitä sinne saapuu. Tuote maksanee jotain 40 ja 50 euron väliltä.

Itse en vielä tiedä, aionko kokeilla tuotetta. Toisaalta houkuttaisi, ja kahden kuukauden kuuri tuskin vie minua(kaan) konkurssiin. Kerron kyllä tänne, jos päädyn kokeilemaan seosta!

Tunnilla

Plääh, taas venähti tämä päivitys.

Olimme siis Reinon kanssa Sara Autelon tunnilla viime torstaina. Päivän teemaksi otettiin etuosan siirto ja lapojen hallinta. Ensin harjoittelimme etuosan siirtoa ihan paikallaan, tarkoituksena, että Reino väistäisi etuosaansa kun annan lavalle merkin. Sara näytti ensin toisella puolella, ja itse sain kokeilla toisella. Huomasimme, että Reinolle on vaikeampaa väistää vasemmalle kuin oikealle. Sitä sai aika kovin tuuppia aluksi lapaan, että sain sen väistämään. Sain neuvoksi asettaa Reinon päätä vasemmalle, jotta sen olisi helpompi väistää sinne päin. Lopputilanteessa olisi tarkoitus väistää asetettuna väistöstä poispäin, mutta monille hevosille on helpompaa alkuun väistää asetettuna väistön suuntaan. Lopussa olisi myös tarkoitus, että hevonen väistäisi pelkästä raippamerkistä lapaan, niin ettei sitä tarvitse enää työntää lavasta.

Väistöä vasemmalle, tässä pää asetettu oikeaoppisesti oikealle

Kun olimme harjoitelleet etuosan siirtoa jonkin aikaa, näytimme Reinon kanssa Saralle miten meiltä onnistuu keväällä opeteltu ympyrän kävely. Ympyrällä olisi tärkeää, että hevonen olisi asettunut ympyrän suuntaisesti ja mielellään laskisi päätään alaspäin. Ympyröitä olemme harjoitelleet paljon ja ne sujuvatkin jo ihan hyvin. Vasemmassa kierroksessa Reino tosin joskus kaatuu sisään.

Ympyrällä

Tunnin lopuksi Sara teki hetken töitä Reinon kanssa ympyrällä ja opetti sen väistämään etuosaansa liikkeessä. Se on helppoa kun sen osaa! Mekin saamme alkaa harjoitella tätä, jahka opimme siirtämään etuosaa ensin paikallaan.

Sara ja Reino

Kaiken kaikkiaan olin todella tyytyväinen tuntiin ja paljon tuli taas opittavaa. Seuraava tuntimme on ensi viikon torstaina, siihen asti harjoittelemme etuosan siirtoa. Se on alkanut sujua jo ihan mukavasti, ja Reino oppi nopeasti raippamerkitkin. Vielä kun saisi sen asetuksen oikein...

Ohjasajaen

Ensinnäkin pahoittelut pitkästä kirjoitustauosta, ei ole vain oikein ollut mitään kirjoitettavaa. Olen nyt liikuttanut Reinoa jonkin verran, joskus rankemmin ja joskus kevyemmin. Paljon olemme tehneet akateemista, tämän viikon torstaina olevaa tuntia silmällä pitäen.

Tänään Reino pääsi yllättäen Lotta Turun ohjasajo-opetukseen tallillamme. Olen itse opettanut Reinolle lähes kaiken, mitä se ohjasajosta tietää, ja myönnettävä on: virheitä olen tehnyt PALJON. Annan sen nojata ohjaan aivan liikaa ja mm. hiippailla pysähdyksissä. Annan sen kaatua milloin mihinkin suuntaan ja olen aivan liian lepsu. No, sitä on turha itkeä enää tässä vaiheessa, ja niinhän sitä sanotaan, että tästä ei pääse kuin ylöspäin.

Lotta keskittyi Reinon kanssa ihan perusasioihin: pysähdyksiin, eri suuntiin kääntymisiin, vähän väistöihin ja sen sellaisiin. Tärkeää olisi, että Reino oppisi pysähtymään hiipimättä ja että se lähtisi pyydettäessä linjalta ulospäin. Tämä on sille vaikeaa, joten se yleensä tarjoaa kaikkea muuta kuin sitä, mitä halutaan... Väistöt ovat sille olleet aina vähän kompastuskivi, mutta Lotan kanssa ne toki onnistuivat paremmin kuin minun.

Yleisesti ottaen olin päivän antiin todella tyytyväinen, toki olisin toivonut hevoseni esiintyvän enemmän edukseen. Se osaa kyllä olla ihan hienokin. Voi toki olla, että sitä myös vähän ujostutti, koska se on niin tottunut puuhaamaan minun kanssani, eikä muiden. Saimme toki myös hyviä kotiläksyjä, joita aletaan nyt sitten harjoitella!

Sitten muuta asiaa: Sain nyt käyttööni toisen tuotteista, joista mainitsin viime postauksessa. Suojia en ole vielä kerinnyt hakea toimituspisteestä. Tämä toinen tuote on Back on Trackin verkkoloimi (heh, Reino on kohta ihan kävelevä BOT-mainos!). Olemme sitä nyt muutaman kerran kokeilleet ja olen tyytyväinen, että ostin sen. Epäilemättä siitä voi olla apua Reinon lihasongelmissa. Se toimii lihasten lämmittämisen ohella myös hyvänä kuivatusloimena, jos hevonen ei ole ihan litimärkä. Nyt haluaisin siihen vielä kaulakappaleen, ehkä joskus raaskin...

Se siitä tällä erää, palataan asiaan torstaina tuntimme jälkeen!

Kutinaa...

Reinon antibioottikuuri loppui eilen. On vaikea sanoa, onko kuurista ollut hyötyä. Ainakaan mitään järisyttävää käännöstä parempaan ei ole ikävä kyllä tapahtunut. Reino on kuitenkin pirteä ja hyväntuulinen, mutta se voisi olla sitä muutenkin... Mutta tulipahan nyt syötettyä ja jossain vaiheessa varmaan tulee otettua sitten kontrolliverikoe.

Toissapäivänä huomasin, että Reino kutisee kauheasti. Ensin se alkoi etujalkojen välistä kainaloista ja eilen sitä kutitti jo vähän lavoistakin. Olen kyllä joskus miettinyt, kuinka Reino ei meinaa nauttia harjauksesta, enkä ole koskaan aiemmin onnistunut löytämään siitä kutinakohtaa. Kuulemma borrelioosihevoset ovat joskus herkkiä harjaukselle eivätkä niin nauti siitä, koska niiden iho on niin herkkä. En tiedä, onko tämä uusi kutitus merkki siitä, että borrelioosi on parantumaan päin. Toisaalta tallikaverini pelotteli minua sillä, että Reinon vastustuskyky on huonontunut antibiootin takia ja nyt sillä on hiiva tai muu iho-ongelma... Nähtäväksi jää, mutta tilannetta on syytä seurata.

Reinon takajalat turvottelevat aika ajoin (ehkä borrelioosin takia?), joten ajattelin ostaa sille Back on Trackin suojat takajalkoihin. Saa nähdä, pystyykö niitä käyttämään, koska Reino on todella herkkä takajaloistaan. Yrittänyttä ei kuitenkaan laiteta. Kirjoitan näistä sitten lisää, jos huomaan jotain hyötyä suojista! Yksi toinenkin hankinta on tullut tehtyä, josta kirjoitan lisää kunhan saan tuotteen käsiini ja vähän käyttäjäkokemusta siitä.

Kuuria kuurin perään

Antibioottikuuri etenee kohti loppuaan. Kolmas purkki nyt menossa, vielä yhden aion syöttää ja sitten todennäköisesti lopetan kuurin. Silloin Reino on saanut antibioottia noin kolme viikkoa, minkä pitäisi riittää tappamaan borreliabakteeri. Reseptille jää vielä kaksi purkkia mahdollista myöhempää tarvetta varten. Sitä, onko kuurista ollut hyötyä, on vaikea sanoa. Reino liikkuu kyllä mielellään ja letkeästi, ja on piristynytkin. Takakavioiden putsaus on myös ehkä hieman helpompaa.

Reino pääsee myös (taas vaihteeksi...) lihotuskuurille. En ole ennen tavannut suomenhevosta, joka on näin taipuvainen laihtumaan. Tällä hetkellä Reino syö hieman reilut puoli litraa Greenlinea päivässä päärehuna. Aion nostaa määrän kohti litraa, minkä verran se on joskus syönytkin, ollessaan lihotuskuurilla. Rapsiöljyä olen antanut päivässä puolisen desiä, missä on vielä nostovaraa. Luultavasti lähden hilaamaan määrää kohti desiä. Aion toimia nyt, kun kylkiluut eivät vielä kokonaan paista - kohta on myöhäistä ja Reino taas luuviulu.

Olen miettinyt, mistä Reinon laihuustaipumus johtuu. Se ei ole suomenhevosille tyypillistä. En tosin tiedä, onko se aina ollut tässä kunnossa. Epäilen, että borrelioosilla voisi kyllä olla osuutta asiaan - muistelen lukeneeni netistä, että se voi aiheuttaa laihtumista. Tiedä häntä, mutta ruokaa tuolle näemmä saa lapata ihan kunnolla eteen jatkuvasti. Kesällä laidunaikaan se tosin oli pyöreämpi, mutta nyt laitumet on suljettu. Heinää on edessä koko ajan verkkojen alla, mutta ilmeisesti Reino vain on niin aktiivinen, ettei se saa syötyä tarpeeksi heinää kattamaan kulutetut kalorit.

Jotain kuulumisia

Toinen viikko antibioottikuuria meneillään. Olen liikuttanut Reinoa jonkin verran, ohjasajaen ja pyöröaitauksessa maastakäsittelyä tehden. Se liikkuu mielellään eikä vastustele, joten olen ajatellut lisätä rasitusta hieman. Olemme ottaneet liikutukseen mukaan nyt myös laukan pitkästä aikaa. Toki se ei jaksa vielä kauaa pitää laukkaa yllä, mutta etenemme pikkuhiljaa kohti isompaa rasitusta. Vastapainoksi toki pidämme kevyitä päiviä, jolloin työskennellään lähinnä käynnissä ja hieman ravissa. Reino saa myös olosuhteiden pakosta ihan vapaapäiviäkin, koska en pääse tallille päivittäin.

Yritin etsiä netistä infoa msm:stä borrelioosin hoidossa kuten lupasin, mutta en ole vielä löytänyt oikein mitään, mistä saisin jotain irti. Ilmeisesti msm:ää käytetään lähinnä antibioottihoidon sijaan, ainakin juttua löytyi monilta luontaishoitosivustolta. Lisäsin kuitenkin Reinon ruokavalioon nyt myös msm:n, ja toki c-vitamiinin, joka tehostaa sen imeytymistä. Msm:n pitäisi kuitenkin ilmeisesti poistaa tulehdusta ja helpottaa mahdollisia olemassa olevia nivelkipuja, ja haittaakaan siitä ei ole. Reino on joskus msm:ää syönytkin silloin, kun sen takapolvissa epäiltiin olevan vikaa. En tiedä, oliko niissä kuitenkaan - ehkä sekin oli vain borrelioosi? Kuvattu niitä ei ole, mutta piikitetty kyllä, joskin ilman vastetta.

 

Antibioottikuurilla

Sain maanantaina reseptin antibioottiin Reinolle, borrelioosin hoitoon. Aloitamme nyt Oriprimillä, ja sitä syötetään ainakin 3-4 viikkoa nyt alkuun. Kahdeksan mittaa aamuin illoin. Mahaa rauhoittamaan syötän Tehobaktia, koska antibiootit voivat pistää vatsan sekaisin.

Olen netistä erinäisistä lähteistä löytänyt tietoa, että msm (metyylisulfonyylimetaani eli orgaaninen rikki) voisi myös helpottaa borrelioosin oireita. Paneudun tähän joskus tarkemmin ja kirjoitan tännekin, mikäli kirjoitettavaa löytyy!

Ja yhtäkkiä kaikki on päivänselvää

Olen viime aikoina kirjoitellut tännekin Reinon neurologisista ongelmista. Olen tuntenut itseni välillä hulluksi, kun yritän selvittää, mikä sitä vaivaa. Muiden mielestä se on normaali, tai sitten kaikki johtuu lihassairaudesta. Itse olen ollut eri mieltä, mutta halusin selvittää asian pohjamutia myöten. Ajattelin ottaa vielä yhden verikokeen, ja jos siinä ei näy mitään, uskon että olen joko sekaisin päästäni ja kuvittelen oireet, tai hyväksyn että lihassairaus on kaiken takana.

Verikoe siis otettiin, pari viikkoa sitten. Vakioeläinlääkärini on lomalla ja lähetti tänään vain labran vastauksen sähköpostilla: Reinolla on borrelioosi. Ja yhtäkkiä kaikki on täysin selvää. Se selittää neurologiset oireet, kaiken kummallisuuden ja ehkä sillä on tekemistä myös lihassairauden kanssa. Sitä en voi tietää, mutta ehkä niillä on jotain yhteistä? Koska eläinlääkärini on lomalla, suositteli hän soittamaan Viikkiin hoidon tiimoilta. Ilmeisesti borrelioosiin on antibioottihoito, mutten tiedä siitä sen enempää vielä ennen huomista.

Eläinlääkärin mielestä Reinon borrelioosi on todennäköisesti krooninen, koska se on oireillut koko ajan minulla ollessaan, eli kaksi vuotta. Sitä, milloin se on sen saanut, tuskin saadaan koskaan selville. Pääasia, että selvisi edes nyt. Olen tyytyväinen, että otatin vielä tämän verikokeen; muuten asia olisi jäänyt pimentoon. Olen aina ollut sitä mieltä, että mieluummin tiedän diagnoosin, oli se sitten kuinka huono vain, kuin elän epätietoisuudessa.

Hevoseni haluaa liikkua!

Toivon, että olen oikeassa sanoessani, että ehkä pahin on toistaiseksi takana Reinon lihassairauden suhteen. Toki takapakkeja voi vielä tulla, ja niihin pitää varautua.

Eilen kävin ohjasajamassa Reinon, se on toinen lajimme akateemisen lisäksi. Reino toimii ohjasajossa mukavasti, se osaa vähän väistää, mennä ympyrällä ja ylipäänsä tottelee ohjausta hyvin. Tosin eilen huomasin, ettei se oikein halunnut mennä oikeassa kierroksessa suoraa uraa, en tiedä miksi. Ajattelin ottaa pienen pätkän ravia suoralla, mutta luovuin ideasta nopeasti Reinon lähdettyä kauhomaan oikeinkin matkaavoittavaa ravia. Melkein lensin mahalleni! Otimme ravit sittenkin ympyrällä... Reino oli todella halukas ravaamaan ja myötäsi jopa hiukan eteen-alas. Olin tyytyväinen.

Tänään kävimme tutkimassa maastoreittejä, koska emme ole tällä tallilla vielä kovin paljon maastoon ehtineet. Otin siis Reinon narunnokkaan ja lähdimme lampsimaan metsän suuntaan. Hiekkatie kapeni ihanasti metsän siimekseen, siellä oli todella kaunista kun keltaiset lehdet olivat vallanneet tien. Reinon kanssa on mukava mennä maastossa, koska se ei kyttää mitään, ei välitä autoista eikä ylipäätään pelkää juuri mitään.

Kahden todella hyvän päivän perusteella voin siis sanoa, että alan saada hevoseni takaisin. Se haluaa taas liikkua! Toivottavasti tämä jatkuu näin.

Taivaanlahja

Tänään Reino on ollut minulla tasan kaksi vuotta. Kaikenlaista on vuosiin mahtunut. Alkuhankaluudet olivat ihan oma lukunsa, kun Reino ei luottanut minuun tai ihmisiin ylipäätään. Muistan, kun päästin sen tyhmänä pihattolaumaan ilman riimua - puolitoista tuntia sainkin sitä sitten pyydystää. Nykyään se kävelee höristen laumasta vastaan...

Viime talvi oli myös hankala, Reino asui silloin karsinatallissa. Vaihtuvat käsittelijät ja vain 10 tunnin ulkoiluaika eivät sopineet sille, ja se alkoi ryöstää käsistä taluttaessa. Kerran se pääsi minulta irti, ja juuri kun olin saamassa sen taas kiinni, se kääntyi ja pukitti minua päin. Pakko myöntää, että jonkin aikaa sen jälkeen suhtauduin siihen todella varauksella ja hieman jopa pelkäsin. Nykyään se on taas useimmissa tilanteissa kuin ihmisen mieli.

Reino on luonteeltaan minulle täydellinen - niin nöyrä ja yritteliäs. On sillä omaakin tahtoa, mutta useimmiten se haluaa miellyttää ihmistä kaikin keinoin. Lisäksi se lukee minua ja kehonkieltäni kuin avointa kirjaa. Kolmella sanalla: Rakastan tätä hevosta.

"Siinä on sellainen varsa, etten minä anna sitä millään. Rahaa tehdään Helsinkissä hopeesta ja paperista, mutta hyvät hevoset on taivaanlahjoja."
-Väinö Linna: Täällä Pohjantähden alla

 

Hierontaa, laseria ja veriarvoja

Tämän viikon maanantaina kaverini kävi hieromassa Reinoa. Hän on käynyt O.T.E-hierontakoulun, ja lisäksi hänellä on Biolight-laser, jolla voi hoitaa lihaksia. O.T.E-hieronta on Suomessa kehitetty hoitomuoto, joka keskittyy faskia- eli lihaskalvoverkoston hoitoon. Hoitomuodon on kehittänyt Tanja Kannela.

Olin viime viikonloppuna huomannut Reinon olevan todella jäykkä oikeasta etujalastaan. Epäilin vian olevan ylempänä kuin itse jalassa, vaikka en toki sulkenut kavionpohjanarkuuttakaan pois. Maanantaina kaverini huomasi, että Reinon säkä oli oikealta puolelta jumissa. Olin pannut merkille, että Reino oli kovin kutiavainen säästään, oikealta puolelta - kuulemani mukaan hevosen kutitus- ja kipuhermot ovat synkronoidut, joten kutina tuli luultavasti jumituksesta. Kaverini keskittyi tällä kertaa Reinon etupäähän, koska se ei malta seistä kauaa paikallaan hierottavana niin on turha yrittää väkisin hieroa koko hevosta. Biolightia se sai koko kroppaansa.

Keskiviikkona menin liikuttamaan Reinoa hieman, kävimme pyöröaitauksessa kääntymässä. Uteliaisuuttani halusin nähdä, liikkuisiko se yhtään paremmin hieronnan jäljiltä. Ja liikkuihan se! Etujalka oli taas letkeä, ja mukavin asia oli huomata, että Reino ensimmäistä kertaa sairausloman alun jälkeen halusi itse jopa liikkua. Tähän asti se on ollut patistettavaa mallia, mutta keskiviikkona se jolkotteli hätistämättä tyytyväisen näköisenä eteenpäin.

Tänään eläinlääkäri kävi raspaamassa Reinon. Se on raspattu yleensä puolen vuoden välein, koska ostaessani sen oli sen suu aika hirveässä kunnossa, ja lisäksi sillä on yläpurenta. Nyt hampaissa ei ollut isoja piikkejä tai koukkuja, joten seuraava raspaus otetaan noin kahdeksan kuukauden päästä. Lisäksi eläinlääkäri otti Reinosta verta lihasarvojen määritystä varten. Sain tulokset jo tänään: sekä CK että ASAT olivat viiterajoissa! Klinikalla kesäkuussa ne olivat molemmat lievästi koholla, ja sen jälkeen niitä ei olekaan otettu.

Kaikenkaikkiaan sangen hyvä viikko siis, tähän asti!

Kun hevonen sairastaa...

Reino on ollut nyt enemmän tai vähemmän telakalla huhtikuusta lähtien. Se ei sinänsä minua haittaa, koska en tosiaan muutenkaan ole liiemmin kiinnostunut ratsastuksesta. Toki toivoisin voivani sen kanssa jotain tehdä, mutta suurin osa yrityksistä on kevään jälkeen mennyt enemmän tai vähemmän myttyyn. Se ei vaan tunnu haluavan liikkua, enkä enää tiedä, johtuuko vastustelu kivusta vai jostain muusta. Mutta mistä muustakaan se voisi johtua?

On raskasta, kun koko ajan saa murehtia hevosensa takia. Eilen huomasin, että Reinolla oli taas uusia naarmuja kankuissa - se on siis taas törmännyt seinään pihatossa. En tiedä, onko se tyytyväinen elämäänsä. Eihän se raukka varmaan edes tiedä paremmasta, koska on aina ollut niin hontelo takapäästään. Mutta ei se varsinaisesti näytä siltä, että sen elämä olisi huonoakaan. Etenkään nyt, kun se on päässyt paremmin laumaan mukaan. Silti toivoisin, että muut lauman jäsenet voisivat olla sille hieman armollisempia...

Joskus toivoisin, että murheeni Reinon suhteen olisivat luokkaa irronnut kenkä sen sijaan, että saan murehtia onko sillä lihaskipuja, lannehalvausoireita, uskaltaako se mennä makuulle... Vaikka yritän esittää reipasta en voi kieltää, ettenkö usein iltaisin sängyssäni murehtisi Reinoa ja sen asioita. Mutta silti on vaan jaksettava eteenpäin. Turhattavinta on, että Reinon sairaudesta on niin olemattoman vähän tietoa missään. Olen kysellyt lukuisilta eläinlääkäreiltä asiasta, mutta kukaan ei ole koskaan kyseisestä sairaudesta kuullutkaan.

Mutta näillä mennään. Huomenna menemme ehkä taas kentälle, mikäli se on kuiva, katsomaan päivän kunnon.

Vacuolar myopathy geenivirheen aiheuttamaa?

Kaivelin taas aikani kuluksi netistä tietoa Reinon sairaudesta. Vaikka suurin osa avaamistani Google-haun tuloksista on yleensä ajanhukkaa, löytyy sieltä joskus jotain mielenkiintoistakin.

Löysin nimittäin PDF-artikkelin, jossa oli tutkittu vacuolar myopathya ihmisillä. Tutkimukseen osallistui kuusi 23-58-vuotiasta ihmistä, joista osa oli sukulaisia toisilleen. Heillä kaikilla oli lievä lihassairaus johon liittyi suuria vakuoleja, joiden sisällä oli tietynlaista täytettä joka johtui sarkoplasmisten proteiinin yhteenliittymisestä. Tästä vakuolien sisällöstä en päässyt sen tarkemmin perille, koska lääketieteellinen sanastoni englanniksi on varsin heikkoa (vielä).

Tutkimukseen osallistuneilta potilailta otettiin lihasbiopsia vastus lateralis -lihaksesta. Näytteet värjättiin ja tutkittiin, ja tarkemmissa potilaiden tutkimuksissa löydettiin kaikilta potilailta mutaatio CASQ1-geenistä. En palaa tutkimuksiin sen tarkemmin, koska linkitän tekstini loppuun tutkimuksen ja sieltä jokainen voi löytää lisätietoa.

Tutkimus ei sinällään välttämättä hevosten kohdalla ole relevantti, koska hevosilla sairauden syytä ei ole pystytty selvittämään. En kuitenkaan voi olla miettimättä, voisiko hevosillakin taustalla olla jokin mutaatio. Kenties Reinon kaikki ongelmat liittyvät tähän sairauteen? En löytänyt netistä tietoa, onko hevosilla pohdittu geenivirheen mahdollisuutta, mutta todennäköisesti ei, koska sairaus on niin harvinainen. Voi, kun joku ottaisi tämän sairauden tutkittavakseen!

Tässä vielä linkki kyseiseen PDF-tiedostoon. Tutkimuksen potilailla oleva sairaus ei ole täysin sama kuin Reinolla, koska Reinon vakuolien sisällä on glykogeenia, ei sarkoplasmista proteiinia.

Lisää diagnooseja(ko?)

Ehdin juuri kirjoittaa tänne pitkät pätkät Reinon maanantain eläinlääkärikäynnistä, mutta juuri silloin eläinlääkäri soitti ja sain lisätietoa. Aiemmin ell piti selvänä, että kyseessä on ns. wobblerin syndrooma, mutta nyt tilanne muuttui hiukan. Kyseessä saattaa olla yhä wobbler, mutta tilanne ei ole niin paha kuin miltä aluksi näytti. Reinon kaularangan kolmosnikamassa on "nyökky" joka todennäköisesti painaa jotain hermoa aiheuttaen epävakaan takajalkojen liikkeen. Kuitenkaan selkeää wobbler-löydöstä ei pystytty tekemään. Eli tilanne jäi ja tulee jäämään auki, koska varjoainekuvaukseen emme lähde. Se olisi ainoa keino selvittää nikamien ja selkäydinkanavan todellinen tilanne, mutta sitä varten hevonen pitää kaataa ja nukuttaa. 

Jotain muutakin... Reinoa hoitanut eläinlääkäri työskentelee samalla klinikalla kuin Reinosta lihasbiopsianäytteen ottanut eläinlääkäri. Kuulemani mukaan Reinon biopsianäytteen tutkinut laboratorio olisi valmis tutkimaan Reinon kontrollinäytteen ilmaiseksi, koska tauti on niin harvinainen eikä sitä ole koskaan ennen tavattu kylmäverisellä. Todennäköisesti kontrollibiopsia olisi ajankohtainen vasta keväämmällä, koska en haluaisi lähteä talviliukkailla trailerin kanssa ajelemaan.

Summa summarum: Uusi diagnoosi, tai sitten ei. Mutta me vaan porskutetaan!

Liput salkoon!

Tänään, 6.9., on suomenhevosen päivä ja Hippos suosittelee nostamaan lipun salkoon kansallishevosemme kunniaksi. Suomessa on tällä hetkellä hiukan vajaa 20 000 suomenhevosta ja se kattaa kolmanneksen koko maan hevoskannasta. Suomenhevosen päivä on 6.9., koska kuudes syyskuuta 1907 perustettiin suomenhevosen kantakirja. Päivää on juhlistettu vuodesta 2007 alkaen.

Academic Art of Riding

Akateeminen ratsastustaide tai lyhyemmin ART perustuu vanhojen mestareiden kuten Xenophonin, Guérinièrin, Pluvinelin ja Steinbrechtin oppeihin. Bent Branderup ja Akateemisen ratsastustaiteen ritarikunta vaalii näitä oppeja ja tarkoitus on saada opit uudelleen elämään nykypäivänä. Bentin motto on "Two spirits who want to do what two bodies can" ja se tarkoittaa, että hevosen koulutus on sekä fyysistä että henkistä. Tarkoituksena on sulauttaa hevonen ja ratsastaja yhteen, se on nimensä mukaisesti kuin taidetta, balettia.

Koulutuksen päämääränä on suorittaa kouluratsastusliikkeitä yhdellä kädellä, piruetista sivuliikkeisiin. Kaiken koulutuksen perustana ovat kapsonin kanssa suoritetut harjoitukset, jotka tehdään in hand eli maastakäsin. Kun päästään todelliseen taiteeseen, pystyy ratsukko suorittamaan jopa korkean koulun liikkeitä. Kaiken taustana on tietysti hevosen kokoaminen rennosti.

Itse kiinnostuin ARTista jo puolitoista vuotta sitten, kun silloisella tallillamme kävi ARTia opiskellut Sara A. Inkoosta. Hän on ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa suomalainen, joka on Akateemisen ratsastustaiteen ritarikunnan jäsen. Viime keväänä uskalsin vihdoin varata tunnin minulle ja Reinolle (minuako jännittäisi? pois se minusta!). Emme ikävä kyllä ehtineet käydä kuin yhdellä tunnilla ja tarkoitus oli harjoitella hetki keskenämme ja sitten varata uusi tunti. Harjoittelimmekin, mutta sitten Reino sairastui ja kaikki harjoitukset menivät jäihin.

Nyt olemme palanneet harjoitusten pariin, koska ne ovat tässä vaiheessa todella kevyitä ja tapahtuvat luonnollisesti vain käynnissä. Tarkoitus olisi, että jos Reinon lihasarvot ovat tässä kuussa normaalit, voisin ehkä varata meille ensi kuussa tunnin. Toivottavasti suunnitelmani onnistuu!

ARTista löytyy jonkin verran tietoa myös netistä, vaikka se onkin ainakin tällä hetkellä melko marginaalinen laji. Tällä sivulla on hyvin tietoa, joskin englannin kielellä. Jos haluaa katsella kauniita kuvia, suosittelen Facebookista löytyvää ryhmää Academic Art of Riding.

Lenkkarit

Reino oli kengättä kun ostin sen, mutta viime kesänä sille laitettiin kengät koska se arkoi kavioitaan pahoin ja sille kehittyi irtoseinämäisyyttä etukavioihin. En kuitenkaan pitänyt ratkaisusta, koska sille tuli hokeista jalkaongelmia talvella eivätkä etukengät meinanneet pysyä menossa mukana. Sen takajaloissa on luonnostaan kiertoliikettä käynnissä, mutta hokit estivät tämän joten sen takajalat turposivat. Tammikuussa Reino pääsi rautakengistä eroon eikä niitä toivon mukaan tarvitse enää sen kavioihin lyödä.

Minulla oli Reinolla käytössä edellisen hevoseni bootsit, Cavallon Simplet edessä ja Sportit takana. Ikävä kyllä Sportit osoittautuivat melko huonolaatuisiksi ja nastat tulivat pohjista läpi. Pohjat myös kuluivat nopeasti ohuiksi. Simpleissä ei muuta vikaa ollut kuin että niistäkin tuli jonkin verran nastoja läpi ja ne olivat Reinolle vääränkokoiset. Kokeilin Reinolle myös toisenkokoisia Simplejä, mutta jotenkin nekään eivät istuneet hyvin.

Päätin siis lähteä katsomaan muita merkkejä ja malleja. Cavallo Trekejä harkitsin, jos ne olisivat muotoutuneet kavioihin paremmin kuin Simplet ohuehkon materiaalinsa ansiosta. Päädyin kuitenkin Old Mac's G2 -bootseihin. Niitä on monilla tutuilla ja kavereilla ollut enkä ole kuullut kuin kehuja niistä. Ostin bootsit käytettynä eli sain ne verrattaen edullisesti, uutenahan ne ovat ainakin minun kukkarolleni kalliit... 

Tänään niitä sitten testasimme pienellä kävelylenkillä. Pukeminen oli helppoa ja bootsit istuivat hyvin jalkaan sekä tuntuivat pysyvän paikallaan hyvin. Minulla on tällä hetkellä vain etujalkoihin bootsit, mutta haaveissa on löytää käytetyt geekakkoset myös takajalkoihin. Näissä on myös nastat, eli pelittävät sitten talviliukkaillakin. En käytä sulan maan aikaan bootseja kuin maastossa sorateillä, koska niillä Reino helposti arkoo.

Nyt kelpaa lenkkeillä!

Järvellä

Vaikka aiemmassa postauksessa kirjoitinkin, että Reino saa jatkaa lomaansa, olemme nyt kumminkin tehneet pari pientä kävelylenkkiä maastossa. Reino menee maastossa mielellään eikä vastustele, joten en usko sillä olevan kipuja siellä. Ajattelin jatkaa talutuslenkkejä, kunhan Reino ei vain rupea protestoimaan.

Olemme olleet helmikuusta nykyisellä tallillamme, ja siellä on ihan lähellä hevosten uittopaikka! Tänään kesän viimeisten hellepäivien kunniaksi suuntasimme Reinon kanssa sinne. Ranta on aivan hiljaisen autotien varressa ja aika pieni, mutta hyväpohjainen ja tarpeeksi hitaasti syvenevä.

En ollut koskaan ollut Reinon kanssa rannalla, joten en tiennyt, miten se suhtautuisi järveen. Lätäköiden yli se läiskyttelee reippaasti, mutta onhan tuollainen järvi ihan eri asia. Annoin Reinon haistella järveä rannalta ja menin itse edeltä veteen. Reino suhtautui järveen lähinnä positiivisen uteliaasti ja tulikin nopeasti perässäni. Vedessä se selvästi viihtyi, läiskytteli jalallaan ja kastoi turpaansa veteen. En saanut sitä tulemaan kovin syvälle järveen, ei edes mahaan asti, mutta olin kuitenkin tyytyväinen, että se tuli edes jonkin matkaa. Harmi, että nämä kauniit hellekelit nyt ilmeisesti loppuvat, mutta ensi kesänä aloitamme uimaharjoitukset aiemmin!

 

Kraniosakraalihoidossa

Reinoa kävi tänään hoitamassa kraniosakraaliterapeutti. Vaikkei sitä liikutetakaan, halusin sille silti hoitoa, koska haluan että sen olo pysyy mukavana ja notkeana saikullakin. Se on stressaajaluonne, joten rentouttava hoito silloin tällöin tekee sille ihan hyvää.

Kraniosakraaliterapia on hoitomuoto, jonka juuret ovat osteopatiassa. Sen lähtökohta on kraniosakraalijärjestelmän manipulaatio. Kraniosakraalijärjestelmä taas on selkärangan ja aivokopan muodostama toiminnallinen kokonaisuus. Hoito on pehmeää ja luonnollista. Kyseessä ei ole kovakourainen manipulaatio eikä tässä niksautella nikamiakaan. Valitsin tämän hoitomuodon oikeastaan hieman uteliaana tuttuni suosituksesta. Aiempaa kokemusta tästä minulla ei siis ollut.

Miten hoito sitten vaikutti? Reino rentoutui välittömästi, kun käsittely alkoi. Se rupesi riiputtamaan päätään, haukottelemaan ja silmät menivät kiinni. Oli ihana katsella sitä niin rentona, kun se on usein niin jännittynyt. Välillä se nosti päänsä ja alkoi kuopia, jos löytyi jumiutunut lihas ja hoito tuntui hetken epämukavalta. Lavat olivat kuulemma hyvin aukinaiset, mutta lantiossa oli jumeja ja se oli lantiostaan vino. Tämä saatiin hoidon aikana korjattua. Huolenaiheenani oli Reinon niska, imppauspannan käytön takia. Niskasta ei kuitenkaan löytynyt kipukohtia, mutta kaulassa oli pieniä jumeja. Kaiken kaikkiaan olimme molemmat Reinon kanssa hoitoon oikein tyytyväisiä, varmasti pyydämme hoitajan uudelleenkin paikalle!

Rento-Reino

 

Kentällä

Kävimme tänään Reinon kanssa kentällä ensimmäistä kertaa kahteen ja puoleen kuukauteen. Tarkoituksena oli lähinnä hakea vaihtelua päivärutiineihin ja samalla näkisin, miten sen käynti sujuu nyt. Alkuun Reino kävelikin reippaasti, mutta heti jos vähänkin patistin, teki se stopin. Tulkitsen tämän niin, että sillä on vielä lihaksissa kipua tai muita epämiellyttäviä tuntemuksia. Kerran sillä nitkahti takapää osittain alta kaarteessa, en tiedä astuiko se kuoppaan vai "pettivätkö" lihakset jotenkin. Säikähdin tätä vähän itse enkä sen jälkeen uskaltanut enää patistaa Reinoa reippaampaan käyntiin.


Loppuajan siis lähinnä leikin kameralla ja kuvailin Reinoa. Siitä on vaikea saada kuvia, koska se on niin minun perääni, että tunkee koko ajan turpaansa naamalleni tai kävelee perässäni. Ota siinä sitten kuvia! No, pari ihan onnistunutta tuli kuitenkin.

Päätin tämänpäiväisen perusteella jättää Reinon jatkamaan lomaansa. Vielä ei selkeästi ole aika minkäänlaiselle liikutukselle. Se kuitenkin liikkuu pihatossaankin sen verran, mikä tuntuu hyvältä. Ensi kuussa eläinlääkärimme tulee raspaamaan Reinon (se raspataan puolen vuoden välein) ja ajattelin samalla teettää taas verikokeet ja niistä lihasarvot. Näen vähän, missä mennään.
 

Niin kaunis!

Nirsoilua

Kirjoitin tänne blogiin aiemmin sokerittomista kivennäisistä. Olen nyt yrittänyt antaa Reinolle Supreme Horse Caren Multimineraalia, mutta se ei suostu syömään sitä. Tuntuu turhauttavalta kipata aina ruoat viemäriin, kun siellä on muitakin lisäravinteita, jotka olisi hyvä syödä... Niinpä päätin palata takaisin yrtteihin ja myin Multimineraalin tallikaverille.

Vielä toissa talvena syötin Reinolle kivennäiset yrtteinä, silloin se söi Better Choicen Better Bellyä mahaongelmien takia. Se piti siitä kuin hullu puurosta. Nyt tilasin kokeeksi Better Choicen Better Vitalitya, joka on tarkoitettu nimenomaan korvaamaan epäorgaaniset kivennäiset. Se sisältää nokkosta, porkkanaa, ruusunmarjarouhetta, salviaa, sinimailasta, valkosipulia ja voikukkaa. Ihan hyvä kattaus! 

Yrteistä kivennäisenä ollaan varmasti montaa mieltä, mutta itse en niistä haittaakaan ole huomannut. Ne ovat maistuvia ja orgaanisia. Sitä paitsi mieluummin syötän yrttejä, jotka Reinolle sentään uppoavat, kuin muuta kivennäistä, jota se ei suostu syömään... Lisäksi yrttikivennäiset ovat vähäsokerisia, niissä ei ole esimerkiksi melassia täyteaineena toisin kuin monissa muissa kivennäisissä.

Tulipa lyhyt päivitys... No, voin laittaa tähän loppuun melko tuoreen kuvan Reinosta eräältä päivältä täytteeksi. Otin kuvan, koska halusin tarkastella Reinon lihavuuskuntoa. Se on aina ollut ennemmin hoikka/laiha kuin lihava, ja nyt se on mielestäni melko hyvässä lihassa. Kesäkuun klinikalla eläinlääkärin arvio oli kuntoluokka 3 eli normaali. Tässä pitäisi nyt sitten vaan pysyä!

 

Väärinymmärretty shivering

Kun Reino tuli minulle, se pysyi hädin tuskin tolpillaan kun putsasin sen takakavioita. Ensin se ei halunnut nostaa niitä lainkaan, ja kun sain jalan ylös, se heilautti sitä laajassa kaaressa mahansa alle. Nykyään Reino tekee edelleen samaa joskus, ja toisinaan se nostaa takajalkansa koukkuun mahan alle ja jalka ikään kuin värisee siellä. Kun se oli kengässä viime vuonna, sain kengittäjältä useaan otteeseen kuulla takajalkojen värinästä, kun kenkiä naulattiin kiinni. Oireisto on onneksi hieman lieventynyt vuosien varrella. Silti edelleen Reinon vasen takajalka tärisee, kun se virtsaa.

Kesäkuussa klinikalla puhuin tästäkin eläinlääkärin kanssa, ja hänen sanojensa mukaan Reinolla on shiveringin tyyppistä oireilua. Shiveringistä ei ole paljoa tietoa saatavilla, mutta sen epäillään tällä hetkellä olevan neurologinen sairaus. Usein se vaikuttaa juuri takajalkojen toimintaan ja ilmenee esimerkiksi hankaluutena nostaa takajalkoja kavioiden putsaukseen. Se myös saattaa aiheuttaa takajalkojen "herkkyyttä", eli esimerkiksi Reinolla sitä, ettei se oikein siedä suojia takajaloissaan. Reinoa ei asian tiimoilta tutkittu klinikalla sen tarkemmin, koska emme menneet sinne tämän takia vaan lihasbiopsiaa varten. Käsittääkseni shiveringiin ei kyllä olekaan mitään sen kummempaa tutkimusta tällä hetkellä.

En ensin ajatellut tätä asiaa sen tarkemmin, siis silloin, kun olin vasta ostanut Reinon. Ajattelin, että se nyt vain on sellainen ja kyllä ne takajalat on pakko saada nousemaan silloin kun minä haluan. Tämä on juuri se virheellinen ajatusmalli, johon moni muukin on sortunut - koska kyseessä on neurologinen sairaus, ei hevonen välttämättä pysty juuri sillä hetkellä nostamaan takajalkojaan, vaikka haluaisikin. Reinonkin pitää usein asetella itseään hetki, ennen kuin se antaa jalan ylös. Nykyään annan sen etsiä sopivan asennon kaikessa rauhassa, ja sitten hitaasti nostan jalan. Onneksi meillä on nykyään myös aivan ihana vuolija, joka antaa Reinolle tilaa ja aikaa! 

Linkitän tähän loppuun vielä yhden artikkelin, jonka löysin netistä. Minulle tämä oli aika silmiä avaavaa. Kyseessä on EQUUS-lehden artikkeli The mystery of shivers.

Kirjoitan tästä aiheesta varmaan lisää myöhemmin, jos löydän lisää hyviä artikkeleja! 
 

Sokeriton kivennäinen?

Kuten kirjoitin aiemmin, suositellaan lihasongelmaiselle hevoselle mahdollisimman sokeritonta ruokintaa. Päätin nyt ottaa tarkasteluun muutamia eri kivennäisiä, joissa on vain vähän sokeria. Periaatteessahan kivennäisten sokerimäärät ovat niin pieniä, että niistä tuskin on haittaa - itse yritän kyllä välttää senkin vähäisen sokerin, jos vain voin.

Supreme Horse Care Multimineraali

Reino syö tällä hetkellä tätä kivennäistä. SHC mainostaa kivennäistä näin: "Monipuolinen orgaanisia hivenaineita sisältävä jauhemainen vitaminoitu kivennäisrehuseos." Kivennäinen on monipuolinen ja sisältää mm. kalsiumia 180 g/kg ja fosforia 44 g/kg. Rautaa kivennäisessä on 2000 mg/kg ja kuparia 730 m/kg. Sokeria tässä kivennäisessä on 2 % ja se tulee ilmeisesti seosmelassista.

Marstall Force

Marstallin kivennäisessä kalsiumia on 6 % ja fosforia 2 %, muita määriä en näistä löytänyt. Tämäkin tuntuu olevan monipuolinen seos eri kivennäis- ja hivenaineita. Rautaa tässä on enemmän kuin SHC:n kivennäisessä, 2800 mg/kg. Sinkkiä ja kuparia tässä taas on vähemmän. Koostumusluettelossa mainitaan seosmelassi, ja sitä on 2 %. En syötä tätä kivennäistä, koska sen saatavuus on paikkakunnallani heikko. Muuten voisin pistää harkintaan.

Racing Mineral

Mineral sisältää kuulemani mukaan hyvin vähän sokeria, eikä sen sisällysluettelosta ainakaan löytynyt sokeripitoisia aineita, mutta selkeää sokeripitoisuutta en pikaisella etsimisellä löytänyt. Tässä kivennäisessä kalsiumia on 19 % ja fosforia 4,7 %. Rautaa, kuparia ja monia muitakin aineita tässä on selkeästi vähemmän kuin muissa listaamissani kivennäisissä, sen sijaan sinkkiä on enemmän kuin Marstallin Forcessa. Tätä kivennäistä en syötä, koska maistuvuus on kokemukseni mukaan heikohko.

Asiaa ATP:stä

Adenosiinitrifosfaatti eli ATP toimii ihmisen/eläimen soluissa energian välittäjänä, ja lihassoluissa se on ainoa lihassupistuksen energialähde. ATP koostuu emäsosasta, sokeriosasta ja kolmesta fosfaattiosasta. Kun yksi fosfaattiosa irroitetaan, vapautuu energiaa ja jäljelle jää ADP eli adenosiinidifosfaatti sekä vapaa fosfaattiryhmä. Kun irroitetaan vielä toinen fosfaattiryhmä, jäljelle jää adenosiinimonofosfaatti eli AMP sekä vapaa fosfaattiryhmä. Kummankin fosfaattiryhmän irroittamisessa vapautuu energiaa, noin 50 kJ/mooli.

ATP-molekyylit eivät ole kertakäyttöisiä, vaan niiden kierto ja uudelleenkäyttö on nopeaa. Fyysisen rasituksen aikana ATP-molekyyli elää noin pari sekuntia, pisimmillään molekyylien keski-ikä on puolisen minuuttia.

Olen viime päivinä etsinyt paljon tietoa vacuolar myopathysta ja sen tapaisista ihmisten sairauksista. Useissa tutkimuksissa todettiin, että ATP:stä saattaa olla apua samantapaisten sairauksien hoidossa. Eräs tutkimus oli tehty rotilla, ja siellä todettiin, että ATP vaikutti positiivisesti rottien lihassolujen kuntoon.

Kiinnostuin asiasta ja googletin lisää - hevosillekin on rehuja, jotka sisältävät ATP:tä. Voisiko niistä olla apua? Nämä rehut ovat kuitenkin hyvin kalliita. Siispä kaivauduin syvemmälle ja löysin kreatiinin. Kreatiini on elimistön luonnollinen yhdiste, ja se auttaa varastoimaan energiaa lihassoluihin. Kun kreatiini yhtyy synteesissä fosforin kanssa, syntyy kreatiinifosfaattia. Tämän yhtyessä adenosiinidifosfaattiin syntyy adenosiinitrifosfaattia, eli ATP:tä. Kreatiini on yleisesti käytössä kehonrakentajien keskuudessa, koska kreatiinivarastojen täydentyminen lisää kestävyyttä.

En tiedä, onko tällä tiedolla mitään merkitystä, mutta ajattelin kokeeksi syöttää Reinolle kreatiinia. Se on edullista ja helposti hankittavaa, ja saattaahan siitä olla apua!

Tutkimus: Vacuolar myopathy in an adult warmblood horse

Sain tämän tutkimuksen labrasta, joka tutki Reinon lihasnäytteet ja päätin nyt paneutua siihen, kun en ollut itsekään sitä kunnolla vielä käynyt läpi. Tutkimuksen suorittivat C.A. Massey, G.L. Walmsley, T.P. Gliddon ja R.J. Piercy ja se on vuodelta 2013. Tässä tutkittiin lämminveritamman semimebranosus-lihaksesta otettua näytettä. Tammalla oli ollut lannehalvauksia ja lihasarvojen lievää nousua. Lihasbiopsianäytteessä näkyi lukuisia "sarcoplasmic vacuoles". Sarcoplasmic-sanaa en osaa kääntää suomeksi, mutta tässä sanakirja.org:in määritelmä sille: "The interfibrillar cytoplasm of striated muscle".

Kyseessä oli 8-vuotias tsekkiläinen lämminveritamma, joka kärsi lukuisista lannehalvauksista. Sen ruokintaa muutettiin, ja se sai rasvaruokinnan aloituksen jälkeen vielä kaksi lannehalvausta. Sen veren CK- ja ASAT-tasot olivat lievästi koholla. Siltä otettiin lihasnäyte semimembranosus-lihaksesta, joka sijaitsee hännän vieressä kankussa. Näyte tutkittiin sekä tuoreena että formaliiniin säilöttynä. Molemmissa näytteissä näkyi värjäysten jälkeen lukuisia isoja sekä pieniä tyhjiä kohtia, vakuoleja. Osa vakuoleista oli tyhjiä, osassa näkyi sisällä glykogeenia (aivan kuten Reinolla, huom.). Tamman soluissa ei ollut amylaasille resistenttiä polysakkaridia, eli silläkään kyseessä ei ollut PSSM. Hevosen diagnoosiksi varmistui idiopaattinen vacuolar myopathy.

Tutkimuksessa tultiin tulokseen, että koska vakuolit eivät olleet kalvorajaisia, ne eivät liittyneet "lysosomic or autophagic origin" (taas sanoja, joita en osaa kuvata suomeksi...). Hevonen ei myöskään ollut saanut lääkkeitä ennen diagnoosia, joten ne eivät voineet olla sairauden syy. Lopputulema oli, ettei kyseisen hevosen luurankolihasten tila vastannut mitään ihmisten sairautta, eikä tilan syytä pystytty selvittämään. Tamma lopetettiin muutaman kuukauden kuluttua, ja ihme kyllä, lopetuksen jälkeisissä lihasnäytteissä ei vakuoleja enää näkynyt, eli lihassolujen tila oli parantunut. Tämä on siis mahdollista!

Tietääksemme tämä on ainoa tutkimus vacuolar myopathysta hevosilla.

Lihasongelmaisen hevosen ruokinta

Hevonen on luonnostaan korsirehun syöjä, ja monet hevosista pärjäisivätkin pelkällä heinällä, kivennäisellä ja vedellä (+ mahdollinen suolalisä). Väkirehuja kuitenkin syötetään paljon, ja monet niistä sisältävät paljon tärkkelystä. Tärkkelys laskee hevosen mahan ph:ta ja lisää mahahaavan riskiä. Lisäksi hevosen suolisto ei kykene välttämättä sulattamaan tärkkelystä ohutsuolessa, vaan tärkkelys kulkeutuu paksusuoleen ja happamoittaa sitä. 

Sen sijaan hevosen suolisto kykenee sulattamaan hyvin sokereita. Silti liiallisessa sokeriruokinnassa sokeri varastoituu hevosen lihassoluihin ja aiheuttaa täten lannehalvausta. Siksi etenkin lihasongelmista kärsiville hevosille suositellaan tärkkelys- ja sokeriruokinnan sijaan niin sanottua rasvaruokintaa.

Rasvaruokinnassa hevosen rehuista korvataan tärkkelys- ja sokeripitoiset rehut rasvaa sisältävillä rehuilla, esimerkiksi öljyllä. Rypsiöljy on varmasti yleisin ja sen koostumuskin on hevoselle sopiva. Rasvaruokinta tulee aloittaa todella varoen, sillä normaalitilanteessa hevosen haima ei tuota lainkaan rasvaa pilkkovaa lipaasia, vaan rasva menee suoraan paksusuoleen. Hevosen elimistöllä kestää 4-5 viikkoa mukautua rasvaruokintaan. Näinä viikkoina rasvan määrää lisätään vähitellen, niin että lopulta hevoselle voidaan syöttää rasvaa 600 ml päivässä, niin että päivittäisestä energiamäärästä 15-25 % tulee rasvasta. Sitä suuremmat määrät voivat heikentää glykogeenin varastoitumista. 

Rasvaruokinnalla olevalle hevoselle tulisi syöttää e-vitamiinia 100-200 mg/1 dl öljyä päivässä. E-vitamiinia on markkinoilla kahta laatua, synteettistä ja luonnollista. Luonnollinen e-vitamiini (d-alfatokoferoli) imeytyy paremmin kuin synteettinen (dl-alfatokoferoli) ja näin ollen sitä tarvitsee syöttää vähemmän kuin synteettistä. E-vitamiinin yliannostuksen haittoja ei ole tavattu hevosilla, sillä vaikka vitamiini on rasvaliukoinen, hevosen elimistö ei varastoi sitä kovin hyvin.

Magnesiumia suositellaan myös syötettäväksi lihasongelmaisille hevosille. Magnesiumin puutos voi aiheuttaa lihasväristyksiä ja -kramppeja. Rasvaruokinnalla oleville hevosille magnesium on tärkeää, sillä rasva ja magnesium saattavat muodostaa sulamattomia yhdisteitä, joita hevonen ei voi käyttää. Magnesiuminkaan yliannostusta ei tarvitse pelätä, sillä liika magnesium poistuu virtsan mukana.
 

Saikulla

Reino on ollut enemmän ja vähemmän sairauslomalla huhtikuusta lähtien. Oireilu alkoi huhtikuun alussa, mutta jatkoin sen liikuttamista vielä pari viikkoa, koska en heti arvannut mistä on kyse. Nyt se on ollut täyslomalla kesäkuun alusta asti. Toki se on laitumella kaveriporukkansa kanssa, ja viihtyykin hyvin siellä. Illan tullen kuulemma jopa juoksentelevat hieman. En ole tästä huolissani, vaikkei Reinoa periaatteessa saisikaan liikuttaa - lauman mukana juoksentelu kertoo vain siitä, ettei sen lihaksissa tällä hetkellä ole kovia kipuja. Saikkua on edessä vielä kuukausia, mutta näillä mennään.

Reino alkoi nirsoilla ruokiaan laidunkauden alettua, joten tällä hetkellä se syö vain laidunruohoa. Yritän palauttaa lisäruoat ruokavalioon viimeistään syksyllä, kun laidunkausi loppuu. Reino on aina ollut hoikkuuteen taipuvainen, joten se on aina kesäaikaa lukuun ottamatta syönyt esimerkiksi Greenlinea kivennäisten ja muiden lisäravinteiden kyytipoikana. Keväällä yritin vaihtaa Greenlinen Racing Selectediin, mutta se ei ollut Reinon mieleen. Syöttelen säkin lopun syksyllä pois ja jatkan Greenlinella. Tarkoituksena on lisätä ruokaan myös rypsiöljyä, jos Reino alkaa kovin laihtua.

Onneksi voin kuitenkin tälläkin hetkellä viettää laatuaikaa Reinon kanssa - rapsutellen ja harjaillen. Reino pitää hoiteluista ja usein nauttii silmät puoliummessa kun sitä harjataan. Se olisi varmaan täysin tyytyväinen, vaikka viettäisi loppuelämänsä lomalla, harjailuista nauttien... En ole totta puhuen vielä pohtinut niin pitkälle, että jos Reino ei lähdekään toipumaan. Voisin kuvitella pitäväni sen, vaikka sitä ei voisikaan enää liikuttaa. Kunhan se vain on kivuton! Se on tärkeintä.

Diagnoosi

Lihasarvojen oton jälkeen sain eläinlääkäriltä ohjeen pitää Reino levossa, kunnes uudet lihasarvot mitattaisiin parin viikon päästä. Näin teinkin. Eläinlääkäri palasi tallille kesäkuun alussa ottamaan lisää verikokeita. Sain tulokset nopeasti, ja tällä kertaa sekä CK että ASAT olivat täysin viiterajoissa. Sain eläinlääkäriltä luvan alkaa liikuttaa Reinoa.

Meninkin parin päivän päästä Reinon kanssa pyöröaitaukseen, tarkoituksena ottaa käyntiä ja hieman ravia, jotta näen, miten se liikkuu. Alkuun Reino meni mielellään käynnissä ja otti jopa pieniä ravipätkiä protestoimatta. Se oli kuitenkin erittäin jäykkä takapäästään. Kun pyysin sen reippaampaan raviin, se pysähtyi ja alkoi viskoa päätään, kuten silloin kun lihasarvot olivat koholla. Se myös hikosi ryntäistä, vaikken pyytänyt siltä juuri mitään. Vein sen nopeasti takaisin talliin, koska en halunnut pakottaa sitä liikkeelle kun se ei selvästi liikkua halunnut.

Soitin myös eläinlääkärille heti, ja hän sanoi, ettei kotitallilla voi tutkia enempää. Niinpä varasin ajan Viikkiin lihasbiopsiaa varten. Aika oli 16.6. Siellä Reinoa juoksutettiin suoralla ja eläinlääkäri totesi sen takapään liikkeen "omituiseksi" (tämän olen kuullut ennenkin...). Reinolla todettiin myös shivering-tyyppistä oireilua takapäässä. Lihasbiopsia otettiin semimembranosus-lihaksesta hännän vierestä. Lisäksi Reinosta otettiin jälleen verta, lihasarvojen sekä e-vitamiini- ja seleenitasojen määritystä varten. Lihasarvot olivat jälleen hieman koholla, e-vitamiini ja seleeni olivat täysin viiterajoissa.

Lihasbiopsian tuloksia sain odotella pari viikkoa ja sain ne kesäkuun loppupuolella. Tuloksena oli harvinaislaatuinen lihasten vakuolisaatio (vacuolar myopathy) eli lihassoluissa oli tyhjää tilaa, ns. reikiä. Reinon sairaus on keskivaikea ja sairaus on krooninen, vaikka joskus vakuolisaatio saattaa helpottaa ajan myötä. Reinon kohdalla sairauden syytä ei tiedetä. Lisäksi Reinon lihassoluissa oli kertynyttä glykogeenia (glycogen storage disorder).

Olen tyytyväinen, että vein Reinon klinikalle lihasbiopsiaan, koska ilman sitä sairautta tuskin olisi koskaan saatu selville. Nyt voin vain odottaa, että aika näyttää, kuinka Reinolle käy.

Oireilu alkaa

Reino on aina ollut todella miellyttämisenhaluinen ja tehnyt asioita mielellään ihmisen kanssa. Sillä ei ratsasteta, mutta sen liikunta on monipuolista ohjasajoineen, maastakäsittelyineen ja maastotalutuksineen.

Kuitenkin tämän vuoden huhtikuun alussa jokin muuttui. Kun olimme alkukävelyillä kentällä, saattoi Reino yhtäkkiä yrittää purra minua käsivarresta. Monta kertaa. Lisäksi se alkoi olla hoidettaessa kiukkuisempi ja sen imppaus lisääntyi huomattavasti. Liikutuksessa, esimerkiksi pyöröaitauksessa, jos pyysin ravia saattoi se alkaa viskellä päätään. Ravasi kuitenkin kiltisti, mutta korvat luimussa ja päätään heittäen.

Huolestuin tietysti ja ensimmäinen ajatukseni oli mahahaava. Reinolla on ollut diagnosoitu mahahaava, pari kuukautta sen jälkeen kun se tuli minulle, ilmeisesti muuttostressistä. Annoin Reinolle viikon kuurin Peptizolea huhtikuussa, mutta en huomannut siitä juurikaan apua. Imppaus ehkä hieman väheni.

Muu oireilu kuitenkin jatkui. Aloin huomata, että Reino kävi yhä vaan kiukkuisemmaksi. Välillä se kieltäytyi liikkumasta kokonaan, tehden täysstopin ja viskoen päätään. Oli meillä hyviäkin päiviä, toisinaan Reino oli itse enkeli ja teki kaiken mitä pyysin. (Jälkikäteen ajatellen, tällainen ns. Jekyll/Hyde-persoonallisuus kuuluu moniin hevosten lihassairaksiin.)

Kaikista eniten minut saivat hämmentymään Reinon kummalliset lihasvapinakohtaukset. Ensimmäinen kohtaus tuli kevyen liikutuksen jälkeen, hevosen koko takapää vapisi lautasista alas asti. Reinoa itseään tämä ei tuntunut haittaavan. Toinen kohtaus tuli vain noin viikon päästä, tällä kertaa ilman liikutusta. Taaskaan Reinoa ei tuntunut asia vaivaavan. Itse olin tietysti tässä vaiheessa jo huolesta soikea...
 
Eläinlääkäri tuli myös keväällä käymään tallilla ja rokottamaan Reinon. Kyselin häneltä näistä lihasasioista ja hän sanoi ottavansa Reinosta verta, josta määritettäisiin lihasarvot. Lisäksi olin itse googletellut ahkerasti ja halusin teettää Reinosta jouhitestin PSSM1-sairauden varalta. Testin tulos tuli takaisin negatiivisena. Lihasarvojen tuloskin tuli, sellaisena kuin jo pahasti pelkäsinkin, eli siinä näkyi ASATin (aspartaattiaminotransferaasi) voimakas nousu. Viiteraja on 300, kun Reinolla arvo oli 1343. ASAT on ns. hitaasti laskeva, eli siitä näkyvät myös jo jokin aika sitten tapahtuneet lihasvauriot. Akuutista lihasvauriosta kertova CK (kreatiinikinaasi) oli viiterajoissa.

Jatkuu...

Blogin alku

Tämä on tarina hevoseni elämästä jatkoajalla. Keskityn blogissa vain hevoseeni ja sen asioihin, en itseeni.

Kuvassa on elämäni hevonen, Maaliharmi, lempinimeltään Reino. Reino tuli minulle ollessaan 9-vuotias ja nyt se on 11 vuoden ikäinen. Reinolla diagnosoitiin juuri lihassairaus nimeltä vacuolar myopathy. Lisäksi sillä on viitteitä glykogeenin kertymäsairaudesta (glycogen storage disorder). Vacuolar myopathy tarkoittaa, että hevosen lihassoluihin tulee tyhjää tilaa (vacuum = tyhjiö) eli ns. reikiä. Kerron sairaudesta lisää tarkemmin myöhemmin, ja tämä on totta puhuen minulle itsellenikin uutta asiaa.

Vacuolar myopathy on erittäin harvinainen tila, ja sitä on tavattu hevosilla vain muutamia tapauksia koko maailmassa. Osa hevosista toipuu, osa on jouduttu lopettamaan. Itse toivon toki sydämeni pohjasta, että Reino kuuluu toipuviin. Mutta se nähdään vasta myöhemmin.