Viime talvi oli myös hankala, Reino asui silloin karsinatallissa. Vaihtuvat käsittelijät ja vain 10 tunnin ulkoiluaika eivät sopineet sille, ja se alkoi ryöstää käsistä taluttaessa. Kerran se pääsi minulta irti, ja juuri kun olin saamassa sen taas kiinni, se kääntyi ja pukitti minua päin. Pakko myöntää, että jonkin aikaa sen jälkeen suhtauduin siihen todella varauksella ja hieman jopa pelkäsin. Nykyään se on taas useimmissa tilanteissa kuin ihmisen mieli.
Reino on luonteeltaan minulle täydellinen - niin nöyrä ja yritteliäs. On sillä omaakin tahtoa, mutta useimmiten se haluaa miellyttää ihmistä kaikin keinoin. Lisäksi se lukee minua ja kehonkieltäni kuin avointa kirjaa. Kolmella sanalla: Rakastan tätä hevosta.
"Siinä on sellainen varsa, etten minä anna sitä millään. Rahaa tehdään Helsinkissä hopeesta ja paperista, mutta hyvät hevoset on taivaanlahjoja."
-Väinö Linna: Täällä Pohjantähden alla
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti