Reino on ollut nyt enemmän tai vähemmän telakalla huhtikuusta lähtien. Se ei sinänsä minua haittaa, koska en tosiaan muutenkaan ole liiemmin kiinnostunut ratsastuksesta. Toki toivoisin voivani sen kanssa jotain tehdä, mutta suurin osa yrityksistä on kevään jälkeen mennyt enemmän tai vähemmän myttyyn. Se ei vaan tunnu haluavan liikkua, enkä enää tiedä, johtuuko vastustelu kivusta vai jostain muusta. Mutta mistä muustakaan se voisi johtua?
On raskasta, kun koko ajan saa murehtia hevosensa takia. Eilen huomasin, että Reinolla oli taas uusia naarmuja kankuissa - se on siis taas törmännyt seinään pihatossa. En tiedä, onko se tyytyväinen elämäänsä. Eihän se raukka varmaan edes tiedä paremmasta, koska on aina ollut niin hontelo takapäästään. Mutta ei se varsinaisesti näytä siltä, että sen elämä olisi huonoakaan. Etenkään nyt, kun se on päässyt paremmin laumaan mukaan. Silti toivoisin, että muut lauman jäsenet voisivat olla sille hieman armollisempia...
Joskus toivoisin, että murheeni Reinon suhteen olisivat luokkaa irronnut kenkä sen sijaan, että saan murehtia onko sillä lihaskipuja, lannehalvausoireita, uskaltaako se mennä makuulle... Vaikka yritän esittää reipasta en voi kieltää, ettenkö usein iltaisin sängyssäni murehtisi Reinoa ja sen asioita. Mutta silti on vaan jaksettava eteenpäin. Turhattavinta on, että Reinon sairaudesta on niin olemattoman vähän tietoa missään. Olen kysellyt lukuisilta eläinlääkäreiltä asiasta, mutta kukaan ei ole koskaan kyseisestä sairaudesta kuullutkaan.
Mutta näillä mennään. Huomenna menemme ehkä taas kentälle, mikäli se on kuiva, katsomaan päivän kunnon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti