Tänään Reino on ollut minulla tasan kaksi vuotta. Kaikenlaista on vuosiin mahtunut. Alkuhankaluudet olivat ihan oma lukunsa, kun Reino ei luottanut minuun tai ihmisiin ylipäätään. Muistan, kun päästin sen tyhmänä pihattolaumaan ilman riimua - puolitoista tuntia sainkin sitä sitten pyydystää. Nykyään se kävelee höristen laumasta vastaan...
Viime talvi oli myös hankala, Reino asui silloin karsinatallissa. Vaihtuvat käsittelijät ja vain 10 tunnin ulkoiluaika eivät sopineet sille, ja se alkoi ryöstää käsistä taluttaessa. Kerran se pääsi minulta irti, ja juuri kun olin saamassa sen taas kiinni, se kääntyi ja pukitti minua päin. Pakko myöntää, että jonkin aikaa sen jälkeen suhtauduin siihen todella varauksella ja hieman jopa pelkäsin. Nykyään se on taas useimmissa tilanteissa kuin ihmisen mieli.
Reino on luonteeltaan minulle täydellinen - niin nöyrä ja yritteliäs. On sillä omaakin tahtoa, mutta useimmiten se haluaa miellyttää ihmistä kaikin keinoin. Lisäksi se lukee minua ja kehonkieltäni kuin avointa kirjaa. Kolmella sanalla: Rakastan tätä hevosta.
"Siinä on sellainen varsa, etten minä anna sitä millään. Rahaa tehdään Helsinkissä hopeesta ja paperista, mutta hyvät hevoset on taivaanlahjoja."
-Väinö Linna: Täällä Pohjantähden alla
Tämän viikon maanantaina kaverini kävi hieromassa Reinoa. Hän on käynyt O.T.E-hierontakoulun, ja lisäksi hänellä on Biolight-laser, jolla voi hoitaa lihaksia. O.T.E-hieronta on Suomessa kehitetty hoitomuoto, joka keskittyy faskia- eli lihaskalvoverkoston hoitoon. Hoitomuodon on kehittänyt Tanja Kannela.
Olin viime viikonloppuna huomannut Reinon olevan todella jäykkä oikeasta etujalastaan. Epäilin vian olevan ylempänä kuin itse jalassa, vaikka en toki sulkenut kavionpohjanarkuuttakaan pois. Maanantaina kaverini huomasi, että Reinon säkä oli oikealta puolelta jumissa. Olin pannut merkille, että Reino oli kovin kutiavainen säästään, oikealta puolelta - kuulemani mukaan hevosen kutitus- ja kipuhermot ovat synkronoidut, joten kutina tuli luultavasti jumituksesta. Kaverini keskittyi tällä kertaa Reinon etupäähän, koska se ei malta seistä kauaa paikallaan hierottavana niin on turha yrittää väkisin hieroa koko hevosta. Biolightia se sai koko kroppaansa.
Keskiviikkona menin liikuttamaan Reinoa hieman, kävimme pyöröaitauksessa kääntymässä. Uteliaisuuttani halusin nähdä, liikkuisiko se yhtään paremmin hieronnan jäljiltä. Ja liikkuihan se! Etujalka oli taas letkeä, ja mukavin asia oli huomata, että Reino ensimmäistä kertaa sairausloman alun jälkeen halusi itse jopa liikkua. Tähän asti se on ollut patistettavaa mallia, mutta keskiviikkona se jolkotteli hätistämättä tyytyväisen näköisenä eteenpäin.
Tänään eläinlääkäri kävi raspaamassa Reinon. Se on raspattu yleensä puolen vuoden välein, koska ostaessani sen oli sen suu aika hirveässä kunnossa, ja lisäksi sillä on yläpurenta. Nyt hampaissa ei ollut isoja piikkejä tai koukkuja, joten seuraava raspaus otetaan noin kahdeksan kuukauden päästä. Lisäksi eläinlääkäri otti Reinosta verta lihasarvojen määritystä varten. Sain tulokset jo tänään: sekä CK että ASAT olivat viiterajoissa! Klinikalla kesäkuussa ne olivat molemmat lievästi koholla, ja sen jälkeen niitä ei olekaan otettu.
Kaikenkaikkiaan sangen hyvä viikko siis, tähän asti!
Reino on ollut nyt enemmän tai vähemmän telakalla huhtikuusta lähtien. Se ei sinänsä minua haittaa, koska en tosiaan muutenkaan ole liiemmin kiinnostunut ratsastuksesta. Toki toivoisin voivani sen kanssa jotain tehdä, mutta suurin osa yrityksistä on kevään jälkeen mennyt enemmän tai vähemmän myttyyn. Se ei vaan tunnu haluavan liikkua, enkä enää tiedä, johtuuko vastustelu kivusta vai jostain muusta. Mutta mistä muustakaan se voisi johtua?
On raskasta, kun koko ajan saa murehtia hevosensa takia. Eilen huomasin, että Reinolla oli taas uusia naarmuja kankuissa - se on siis taas törmännyt seinään pihatossa. En tiedä, onko se tyytyväinen elämäänsä. Eihän se raukka varmaan edes tiedä paremmasta, koska on aina ollut niin hontelo takapäästään. Mutta ei se varsinaisesti näytä siltä, että sen elämä olisi huonoakaan. Etenkään nyt, kun se on päässyt paremmin laumaan mukaan. Silti toivoisin, että muut lauman jäsenet voisivat olla sille hieman armollisempia...
Joskus toivoisin, että murheeni Reinon suhteen olisivat luokkaa irronnut kenkä sen sijaan, että saan murehtia onko sillä lihaskipuja, lannehalvausoireita, uskaltaako se mennä makuulle... Vaikka yritän esittää reipasta en voi kieltää, ettenkö usein iltaisin sängyssäni murehtisi Reinoa ja sen asioita. Mutta silti on vaan jaksettava eteenpäin. Turhattavinta on, että Reinon sairaudesta on niin olemattoman vähän tietoa missään. Olen kysellyt lukuisilta eläinlääkäreiltä asiasta, mutta kukaan ei ole koskaan kyseisestä sairaudesta kuullutkaan.
Mutta näillä mennään. Huomenna menemme ehkä taas kentälle, mikäli se on kuiva, katsomaan päivän kunnon.
Kaivelin taas aikani kuluksi netistä tietoa Reinon sairaudesta. Vaikka suurin osa avaamistani Google-haun tuloksista on yleensä ajanhukkaa, löytyy sieltä joskus jotain mielenkiintoistakin.
Löysin nimittäin PDF-artikkelin, jossa oli tutkittu vacuolar myopathya ihmisillä. Tutkimukseen osallistui kuusi 23-58-vuotiasta ihmistä, joista osa oli sukulaisia toisilleen. Heillä kaikilla oli lievä lihassairaus johon liittyi suuria vakuoleja, joiden sisällä oli tietynlaista täytettä joka johtui sarkoplasmisten proteiinin yhteenliittymisestä. Tästä vakuolien sisällöstä en päässyt sen tarkemmin perille, koska lääketieteellinen sanastoni englanniksi on varsin heikkoa (vielä).
Tutkimukseen osallistuneilta potilailta otettiin lihasbiopsia vastus lateralis -lihaksesta. Näytteet värjättiin ja tutkittiin, ja tarkemmissa potilaiden tutkimuksissa löydettiin kaikilta potilailta mutaatio CASQ1-geenistä. En palaa tutkimuksiin sen tarkemmin, koska linkitän tekstini loppuun tutkimuksen ja sieltä jokainen voi löytää lisätietoa.
Tutkimus ei sinällään välttämättä hevosten kohdalla ole relevantti, koska hevosilla sairauden syytä ei ole pystytty selvittämään. En kuitenkaan voi olla miettimättä, voisiko hevosillakin taustalla olla jokin mutaatio. Kenties Reinon kaikki ongelmat liittyvät tähän sairauteen? En löytänyt netistä tietoa, onko hevosilla pohdittu geenivirheen mahdollisuutta, mutta todennäköisesti ei, koska sairaus on niin harvinainen. Voi, kun joku ottaisi tämän sairauden tutkittavakseen!
Tässä vielä linkki kyseiseen PDF-tiedostoon. Tutkimuksen potilailla oleva sairaus ei ole täysin sama kuin Reinolla, koska Reinon vakuolien sisällä on glykogeenia, ei sarkoplasmista proteiinia.
Ehdin juuri kirjoittaa tänne pitkät pätkät Reinon maanantain eläinlääkärikäynnistä, mutta juuri silloin eläinlääkäri soitti ja sain lisätietoa. Aiemmin ell piti selvänä, että kyseessä on ns. wobblerin syndrooma, mutta nyt tilanne muuttui hiukan. Kyseessä saattaa olla yhä wobbler, mutta tilanne ei ole niin paha kuin miltä aluksi näytti. Reinon kaularangan kolmosnikamassa on "nyökky" joka todennäköisesti painaa jotain hermoa aiheuttaen epävakaan takajalkojen liikkeen. Kuitenkaan selkeää wobbler-löydöstä ei pystytty tekemään. Eli tilanne jäi ja tulee jäämään auki, koska varjoainekuvaukseen emme lähde. Se olisi ainoa keino selvittää nikamien ja selkäydinkanavan todellinen tilanne, mutta sitä varten hevonen pitää kaataa ja nukuttaa.
Jotain muutakin... Reinoa hoitanut eläinlääkäri työskentelee samalla klinikalla kuin Reinosta lihasbiopsianäytteen ottanut eläinlääkäri. Kuulemani mukaan Reinon biopsianäytteen tutkinut laboratorio olisi valmis tutkimaan Reinon kontrollinäytteen ilmaiseksi, koska tauti on niin harvinainen eikä sitä ole koskaan ennen tavattu kylmäverisellä. Todennäköisesti kontrollibiopsia olisi ajankohtainen vasta keväämmällä, koska en haluaisi lähteä talviliukkailla trailerin kanssa ajelemaan.
Summa summarum: Uusi diagnoosi, tai sitten ei. Mutta me vaan porskutetaan!
Tänään, 6.9., on suomenhevosen päivä ja Hippos suosittelee nostamaan lipun salkoon kansallishevosemme kunniaksi. Suomessa on tällä hetkellä hiukan vajaa 20 000 suomenhevosta ja se kattaa kolmanneksen koko maan hevoskannasta. Suomenhevosen päivä on 6.9., koska kuudes syyskuuta 1907 perustettiin suomenhevosen kantakirja. Päivää on juhlistettu vuodesta 2007 alkaen.
Akateeminen ratsastustaide tai lyhyemmin ART perustuu vanhojen mestareiden kuten Xenophonin, Guérinièrin, Pluvinelin ja Steinbrechtin oppeihin. Bent Branderup ja Akateemisen ratsastustaiteen ritarikunta vaalii näitä oppeja ja tarkoitus on saada opit uudelleen elämään nykypäivänä. Bentin motto on "Two spirits who want to do what two bodies can" ja se tarkoittaa, että hevosen koulutus on sekä fyysistä että henkistä. Tarkoituksena on sulauttaa hevonen ja ratsastaja yhteen, se on nimensä mukaisesti kuin taidetta, balettia.
Koulutuksen päämääränä on suorittaa kouluratsastusliikkeitä yhdellä kädellä, piruetista sivuliikkeisiin. Kaiken koulutuksen perustana ovat kapsonin kanssa suoritetut harjoitukset, jotka tehdään in hand eli maastakäsin. Kun päästään todelliseen taiteeseen, pystyy ratsukko suorittamaan jopa korkean koulun liikkeitä. Kaiken taustana on tietysti hevosen kokoaminen rennosti.
Itse kiinnostuin ARTista jo puolitoista vuotta sitten, kun silloisella tallillamme kävi ARTia opiskellut Sara A. Inkoosta. Hän on ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa suomalainen, joka on Akateemisen ratsastustaiteen ritarikunnan jäsen. Viime keväänä uskalsin vihdoin varata tunnin minulle ja Reinolle (minuako jännittäisi? pois se minusta!). Emme ikävä kyllä ehtineet käydä kuin yhdellä tunnilla ja tarkoitus oli harjoitella hetki keskenämme ja sitten varata uusi tunti. Harjoittelimmekin, mutta sitten Reino sairastui ja kaikki harjoitukset menivät jäihin.
Nyt olemme palanneet
harjoitusten pariin, koska ne ovat tässä vaiheessa todella kevyitä ja
tapahtuvat luonnollisesti vain käynnissä. Tarkoitus olisi, että jos
Reinon lihasarvot ovat tässä kuussa normaalit, voisin ehkä varata meille
ensi kuussa tunnin. Toivottavasti suunnitelmani onnistuu!
ARTista löytyy jonkin verran tietoa myös netistä, vaikka se onkin ainakin tällä hetkellä melko marginaalinen laji. Tällä sivulla on hyvin tietoa, joskin englannin kielellä. Jos haluaa katsella kauniita kuvia, suosittelen Facebookista löytyvää ryhmää Academic Art of Riding.
