Tutkimus: Vacuolar myopathy in an adult warmblood horse

Sain tämän tutkimuksen labrasta, joka tutki Reinon lihasnäytteet ja päätin nyt paneutua siihen, kun en ollut itsekään sitä kunnolla vielä käynyt läpi. Tutkimuksen suorittivat C.A. Massey, G.L. Walmsley, T.P. Gliddon ja R.J. Piercy ja se on vuodelta 2013. Tässä tutkittiin lämminveritamman semimebranosus-lihaksesta otettua näytettä. Tammalla oli ollut lannehalvauksia ja lihasarvojen lievää nousua. Lihasbiopsianäytteessä näkyi lukuisia "sarcoplasmic vacuoles". Sarcoplasmic-sanaa en osaa kääntää suomeksi, mutta tässä sanakirja.org:in määritelmä sille: "The interfibrillar cytoplasm of striated muscle".

Kyseessä oli 8-vuotias tsekkiläinen lämminveritamma, joka kärsi lukuisista lannehalvauksista. Sen ruokintaa muutettiin, ja se sai rasvaruokinnan aloituksen jälkeen vielä kaksi lannehalvausta. Sen veren CK- ja ASAT-tasot olivat lievästi koholla. Siltä otettiin lihasnäyte semimembranosus-lihaksesta, joka sijaitsee hännän vieressä kankussa. Näyte tutkittiin sekä tuoreena että formaliiniin säilöttynä. Molemmissa näytteissä näkyi värjäysten jälkeen lukuisia isoja sekä pieniä tyhjiä kohtia, vakuoleja. Osa vakuoleista oli tyhjiä, osassa näkyi sisällä glykogeenia (aivan kuten Reinolla, huom.). Tamman soluissa ei ollut amylaasille resistenttiä polysakkaridia, eli silläkään kyseessä ei ollut PSSM. Hevosen diagnoosiksi varmistui idiopaattinen vacuolar myopathy.

Tutkimuksessa tultiin tulokseen, että koska vakuolit eivät olleet kalvorajaisia, ne eivät liittyneet "lysosomic or autophagic origin" (taas sanoja, joita en osaa kuvata suomeksi...). Hevonen ei myöskään ollut saanut lääkkeitä ennen diagnoosia, joten ne eivät voineet olla sairauden syy. Lopputulema oli, ettei kyseisen hevosen luurankolihasten tila vastannut mitään ihmisten sairautta, eikä tilan syytä pystytty selvittämään. Tamma lopetettiin muutaman kuukauden kuluttua, ja ihme kyllä, lopetuksen jälkeisissä lihasnäytteissä ei vakuoleja enää näkynyt, eli lihassolujen tila oli parantunut. Tämä on siis mahdollista!

Tietääksemme tämä on ainoa tutkimus vacuolar myopathysta hevosilla.

Lihasongelmaisen hevosen ruokinta

Hevonen on luonnostaan korsirehun syöjä, ja monet hevosista pärjäisivätkin pelkällä heinällä, kivennäisellä ja vedellä (+ mahdollinen suolalisä). Väkirehuja kuitenkin syötetään paljon, ja monet niistä sisältävät paljon tärkkelystä. Tärkkelys laskee hevosen mahan ph:ta ja lisää mahahaavan riskiä. Lisäksi hevosen suolisto ei kykene välttämättä sulattamaan tärkkelystä ohutsuolessa, vaan tärkkelys kulkeutuu paksusuoleen ja happamoittaa sitä. 

Sen sijaan hevosen suolisto kykenee sulattamaan hyvin sokereita. Silti liiallisessa sokeriruokinnassa sokeri varastoituu hevosen lihassoluihin ja aiheuttaa täten lannehalvausta. Siksi etenkin lihasongelmista kärsiville hevosille suositellaan tärkkelys- ja sokeriruokinnan sijaan niin sanottua rasvaruokintaa.

Rasvaruokinnassa hevosen rehuista korvataan tärkkelys- ja sokeripitoiset rehut rasvaa sisältävillä rehuilla, esimerkiksi öljyllä. Rypsiöljy on varmasti yleisin ja sen koostumuskin on hevoselle sopiva. Rasvaruokinta tulee aloittaa todella varoen, sillä normaalitilanteessa hevosen haima ei tuota lainkaan rasvaa pilkkovaa lipaasia, vaan rasva menee suoraan paksusuoleen. Hevosen elimistöllä kestää 4-5 viikkoa mukautua rasvaruokintaan. Näinä viikkoina rasvan määrää lisätään vähitellen, niin että lopulta hevoselle voidaan syöttää rasvaa 600 ml päivässä, niin että päivittäisestä energiamäärästä 15-25 % tulee rasvasta. Sitä suuremmat määrät voivat heikentää glykogeenin varastoitumista. 

Rasvaruokinnalla olevalle hevoselle tulisi syöttää e-vitamiinia 100-200 mg/1 dl öljyä päivässä. E-vitamiinia on markkinoilla kahta laatua, synteettistä ja luonnollista. Luonnollinen e-vitamiini (d-alfatokoferoli) imeytyy paremmin kuin synteettinen (dl-alfatokoferoli) ja näin ollen sitä tarvitsee syöttää vähemmän kuin synteettistä. E-vitamiinin yliannostuksen haittoja ei ole tavattu hevosilla, sillä vaikka vitamiini on rasvaliukoinen, hevosen elimistö ei varastoi sitä kovin hyvin.

Magnesiumia suositellaan myös syötettäväksi lihasongelmaisille hevosille. Magnesiumin puutos voi aiheuttaa lihasväristyksiä ja -kramppeja. Rasvaruokinnalla oleville hevosille magnesium on tärkeää, sillä rasva ja magnesium saattavat muodostaa sulamattomia yhdisteitä, joita hevonen ei voi käyttää. Magnesiuminkaan yliannostusta ei tarvitse pelätä, sillä liika magnesium poistuu virtsan mukana.
 

Saikulla

Reino on ollut enemmän ja vähemmän sairauslomalla huhtikuusta lähtien. Oireilu alkoi huhtikuun alussa, mutta jatkoin sen liikuttamista vielä pari viikkoa, koska en heti arvannut mistä on kyse. Nyt se on ollut täyslomalla kesäkuun alusta asti. Toki se on laitumella kaveriporukkansa kanssa, ja viihtyykin hyvin siellä. Illan tullen kuulemma jopa juoksentelevat hieman. En ole tästä huolissani, vaikkei Reinoa periaatteessa saisikaan liikuttaa - lauman mukana juoksentelu kertoo vain siitä, ettei sen lihaksissa tällä hetkellä ole kovia kipuja. Saikkua on edessä vielä kuukausia, mutta näillä mennään.

Reino alkoi nirsoilla ruokiaan laidunkauden alettua, joten tällä hetkellä se syö vain laidunruohoa. Yritän palauttaa lisäruoat ruokavalioon viimeistään syksyllä, kun laidunkausi loppuu. Reino on aina ollut hoikkuuteen taipuvainen, joten se on aina kesäaikaa lukuun ottamatta syönyt esimerkiksi Greenlinea kivennäisten ja muiden lisäravinteiden kyytipoikana. Keväällä yritin vaihtaa Greenlinen Racing Selectediin, mutta se ei ollut Reinon mieleen. Syöttelen säkin lopun syksyllä pois ja jatkan Greenlinella. Tarkoituksena on lisätä ruokaan myös rypsiöljyä, jos Reino alkaa kovin laihtua.

Onneksi voin kuitenkin tälläkin hetkellä viettää laatuaikaa Reinon kanssa - rapsutellen ja harjaillen. Reino pitää hoiteluista ja usein nauttii silmät puoliummessa kun sitä harjataan. Se olisi varmaan täysin tyytyväinen, vaikka viettäisi loppuelämänsä lomalla, harjailuista nauttien... En ole totta puhuen vielä pohtinut niin pitkälle, että jos Reino ei lähdekään toipumaan. Voisin kuvitella pitäväni sen, vaikka sitä ei voisikaan enää liikuttaa. Kunhan se vain on kivuton! Se on tärkeintä.

Diagnoosi

Lihasarvojen oton jälkeen sain eläinlääkäriltä ohjeen pitää Reino levossa, kunnes uudet lihasarvot mitattaisiin parin viikon päästä. Näin teinkin. Eläinlääkäri palasi tallille kesäkuun alussa ottamaan lisää verikokeita. Sain tulokset nopeasti, ja tällä kertaa sekä CK että ASAT olivat täysin viiterajoissa. Sain eläinlääkäriltä luvan alkaa liikuttaa Reinoa.

Meninkin parin päivän päästä Reinon kanssa pyöröaitaukseen, tarkoituksena ottaa käyntiä ja hieman ravia, jotta näen, miten se liikkuu. Alkuun Reino meni mielellään käynnissä ja otti jopa pieniä ravipätkiä protestoimatta. Se oli kuitenkin erittäin jäykkä takapäästään. Kun pyysin sen reippaampaan raviin, se pysähtyi ja alkoi viskoa päätään, kuten silloin kun lihasarvot olivat koholla. Se myös hikosi ryntäistä, vaikken pyytänyt siltä juuri mitään. Vein sen nopeasti takaisin talliin, koska en halunnut pakottaa sitä liikkeelle kun se ei selvästi liikkua halunnut.

Soitin myös eläinlääkärille heti, ja hän sanoi, ettei kotitallilla voi tutkia enempää. Niinpä varasin ajan Viikkiin lihasbiopsiaa varten. Aika oli 16.6. Siellä Reinoa juoksutettiin suoralla ja eläinlääkäri totesi sen takapään liikkeen "omituiseksi" (tämän olen kuullut ennenkin...). Reinolla todettiin myös shivering-tyyppistä oireilua takapäässä. Lihasbiopsia otettiin semimembranosus-lihaksesta hännän vierestä. Lisäksi Reinosta otettiin jälleen verta, lihasarvojen sekä e-vitamiini- ja seleenitasojen määritystä varten. Lihasarvot olivat jälleen hieman koholla, e-vitamiini ja seleeni olivat täysin viiterajoissa.

Lihasbiopsian tuloksia sain odotella pari viikkoa ja sain ne kesäkuun loppupuolella. Tuloksena oli harvinaislaatuinen lihasten vakuolisaatio (vacuolar myopathy) eli lihassoluissa oli tyhjää tilaa, ns. reikiä. Reinon sairaus on keskivaikea ja sairaus on krooninen, vaikka joskus vakuolisaatio saattaa helpottaa ajan myötä. Reinon kohdalla sairauden syytä ei tiedetä. Lisäksi Reinon lihassoluissa oli kertynyttä glykogeenia (glycogen storage disorder).

Olen tyytyväinen, että vein Reinon klinikalle lihasbiopsiaan, koska ilman sitä sairautta tuskin olisi koskaan saatu selville. Nyt voin vain odottaa, että aika näyttää, kuinka Reinolle käy.

Oireilu alkaa

Reino on aina ollut todella miellyttämisenhaluinen ja tehnyt asioita mielellään ihmisen kanssa. Sillä ei ratsasteta, mutta sen liikunta on monipuolista ohjasajoineen, maastakäsittelyineen ja maastotalutuksineen.

Kuitenkin tämän vuoden huhtikuun alussa jokin muuttui. Kun olimme alkukävelyillä kentällä, saattoi Reino yhtäkkiä yrittää purra minua käsivarresta. Monta kertaa. Lisäksi se alkoi olla hoidettaessa kiukkuisempi ja sen imppaus lisääntyi huomattavasti. Liikutuksessa, esimerkiksi pyöröaitauksessa, jos pyysin ravia saattoi se alkaa viskellä päätään. Ravasi kuitenkin kiltisti, mutta korvat luimussa ja päätään heittäen.

Huolestuin tietysti ja ensimmäinen ajatukseni oli mahahaava. Reinolla on ollut diagnosoitu mahahaava, pari kuukautta sen jälkeen kun se tuli minulle, ilmeisesti muuttostressistä. Annoin Reinolle viikon kuurin Peptizolea huhtikuussa, mutta en huomannut siitä juurikaan apua. Imppaus ehkä hieman väheni.

Muu oireilu kuitenkin jatkui. Aloin huomata, että Reino kävi yhä vaan kiukkuisemmaksi. Välillä se kieltäytyi liikkumasta kokonaan, tehden täysstopin ja viskoen päätään. Oli meillä hyviäkin päiviä, toisinaan Reino oli itse enkeli ja teki kaiken mitä pyysin. (Jälkikäteen ajatellen, tällainen ns. Jekyll/Hyde-persoonallisuus kuuluu moniin hevosten lihassairaksiin.)

Kaikista eniten minut saivat hämmentymään Reinon kummalliset lihasvapinakohtaukset. Ensimmäinen kohtaus tuli kevyen liikutuksen jälkeen, hevosen koko takapää vapisi lautasista alas asti. Reinoa itseään tämä ei tuntunut haittaavan. Toinen kohtaus tuli vain noin viikon päästä, tällä kertaa ilman liikutusta. Taaskaan Reinoa ei tuntunut asia vaivaavan. Itse olin tietysti tässä vaiheessa jo huolesta soikea...
 
Eläinlääkäri tuli myös keväällä käymään tallilla ja rokottamaan Reinon. Kyselin häneltä näistä lihasasioista ja hän sanoi ottavansa Reinosta verta, josta määritettäisiin lihasarvot. Lisäksi olin itse googletellut ahkerasti ja halusin teettää Reinosta jouhitestin PSSM1-sairauden varalta. Testin tulos tuli takaisin negatiivisena. Lihasarvojen tuloskin tuli, sellaisena kuin jo pahasti pelkäsinkin, eli siinä näkyi ASATin (aspartaattiaminotransferaasi) voimakas nousu. Viiteraja on 300, kun Reinolla arvo oli 1343. ASAT on ns. hitaasti laskeva, eli siitä näkyvät myös jo jokin aika sitten tapahtuneet lihasvauriot. Akuutista lihasvauriosta kertova CK (kreatiinikinaasi) oli viiterajoissa.

Jatkuu...

Blogin alku

Tämä on tarina hevoseni elämästä jatkoajalla. Keskityn blogissa vain hevoseeni ja sen asioihin, en itseeni.

Kuvassa on elämäni hevonen, Maaliharmi, lempinimeltään Reino. Reino tuli minulle ollessaan 9-vuotias ja nyt se on 11 vuoden ikäinen. Reinolla diagnosoitiin juuri lihassairaus nimeltä vacuolar myopathy. Lisäksi sillä on viitteitä glykogeenin kertymäsairaudesta (glycogen storage disorder). Vacuolar myopathy tarkoittaa, että hevosen lihassoluihin tulee tyhjää tilaa (vacuum = tyhjiö) eli ns. reikiä. Kerron sairaudesta lisää tarkemmin myöhemmin, ja tämä on totta puhuen minulle itsellenikin uutta asiaa.

Vacuolar myopathy on erittäin harvinainen tila, ja sitä on tavattu hevosilla vain muutamia tapauksia koko maailmassa. Osa hevosista toipuu, osa on jouduttu lopettamaan. Itse toivon toki sydämeni pohjasta, että Reino kuuluu toipuviin. Mutta se nähdään vasta myöhemmin.