Reino oli toukokuun puolivälin tienoilla kohtuullisen hyvässä kunnossa, kävimme jopa pyöröaitauksessa pari kertaa ja ohjasajoakin pääsimme kokeilemaan. Kunnes sitten toissa sunnuntaina se kävi...
Menin tallille heti aamusta ja näin, että Reino makasi tarhassa. Ajattelin ensin, että onpa söpöä, se nukkuu. Kunnes näin sen nousevan ylös, kävelevän hetken ja menevän uudelleen makuulle. Sitten se nousi ylös, kakkasi ja meni makuulle. Tajusin, että jotain on vialla ja ensimmäinen ajatukseni oli tietysti ähky. Menin tarhaan kiskomaan Reinoa ylös, mutta se ei pystynyt nousemaan. Se puoliksi makasi, puoliksi istui yrittäen päästä ylös, mutta se ei vain saanut takajalkojaan alleen. Tässä vaiheessa tajusin, että sillä on lannehalvaus ja jos en saa sitä ylös, ei mitään ole tehtävissä.
Kiskoin ja kannustin sitä, ja lopulta se pääsi ylös koko takapää vapisten. Yritin taluttaa sitä karsinaan, mutta se pääsi tuskin kävelemään. Tässä vaiheessa soitin tallinpitäjän apuun ja yhdessä saimme Reinon karsinaan. Reinohan veti tästä heti pultit, koska se ei halua olla karsinassa... Annoin sille annoksen Metacamia ja totesimme, että se lienee rauhallisempi tarhassa, joten vein sen takaisin.
Loppupäivän Reino oli suht normaali, juotin sille paljon vettä ja tarkkailin vointia. Syy lannehalvaukselle jäi osittain mysteeriksi, mutta luultavasti se johtui siitä, että viereisen tarhan hevoset olivat tulleet aidoista läpi Reinon ja tarhakaverinsa puolelle. Ne ovat saattaneet juosta yöllä, joka on rasittanut Reinoa liikaa.
Vakituinen eläinlääkärimme kävi heti maanantaina ottamassa verikokeita, ja onneksi CK oli vain lievästi koholla. Munuaisarvo urea oli myös koholla, joten juotimme Reinolle reilusti vettä alkuviikolla. Nyt se on ollut oma, pirteä itsensä ja alan itsekin toipua järkytyksestä... Lepoahan tästä tuli nyt sen 6-8 viikkoa, eli kesälomamme alkoi. Käyn kuitenkin tallilla harjailemassa Reinoa ja nauttimassa siitä, että se jäi henkiin.
