Kuuria kuurin perään

Antibioottikuuri etenee kohti loppuaan. Kolmas purkki nyt menossa, vielä yhden aion syöttää ja sitten todennäköisesti lopetan kuurin. Silloin Reino on saanut antibioottia noin kolme viikkoa, minkä pitäisi riittää tappamaan borreliabakteeri. Reseptille jää vielä kaksi purkkia mahdollista myöhempää tarvetta varten. Sitä, onko kuurista ollut hyötyä, on vaikea sanoa. Reino liikkuu kyllä mielellään ja letkeästi, ja on piristynytkin. Takakavioiden putsaus on myös ehkä hieman helpompaa.

Reino pääsee myös (taas vaihteeksi...) lihotuskuurille. En ole ennen tavannut suomenhevosta, joka on näin taipuvainen laihtumaan. Tällä hetkellä Reino syö hieman reilut puoli litraa Greenlinea päivässä päärehuna. Aion nostaa määrän kohti litraa, minkä verran se on joskus syönytkin, ollessaan lihotuskuurilla. Rapsiöljyä olen antanut päivässä puolisen desiä, missä on vielä nostovaraa. Luultavasti lähden hilaamaan määrää kohti desiä. Aion toimia nyt, kun kylkiluut eivät vielä kokonaan paista - kohta on myöhäistä ja Reino taas luuviulu.

Olen miettinyt, mistä Reinon laihuustaipumus johtuu. Se ei ole suomenhevosille tyypillistä. En tosin tiedä, onko se aina ollut tässä kunnossa. Epäilen, että borrelioosilla voisi kyllä olla osuutta asiaan - muistelen lukeneeni netistä, että se voi aiheuttaa laihtumista. Tiedä häntä, mutta ruokaa tuolle näemmä saa lapata ihan kunnolla eteen jatkuvasti. Kesällä laidunaikaan se tosin oli pyöreämpi, mutta nyt laitumet on suljettu. Heinää on edessä koko ajan verkkojen alla, mutta ilmeisesti Reino vain on niin aktiivinen, ettei se saa syötyä tarpeeksi heinää kattamaan kulutetut kalorit.

Jotain kuulumisia

Toinen viikko antibioottikuuria meneillään. Olen liikuttanut Reinoa jonkin verran, ohjasajaen ja pyöröaitauksessa maastakäsittelyä tehden. Se liikkuu mielellään eikä vastustele, joten olen ajatellut lisätä rasitusta hieman. Olemme ottaneet liikutukseen mukaan nyt myös laukan pitkästä aikaa. Toki se ei jaksa vielä kauaa pitää laukkaa yllä, mutta etenemme pikkuhiljaa kohti isompaa rasitusta. Vastapainoksi toki pidämme kevyitä päiviä, jolloin työskennellään lähinnä käynnissä ja hieman ravissa. Reino saa myös olosuhteiden pakosta ihan vapaapäiviäkin, koska en pääse tallille päivittäin.

Yritin etsiä netistä infoa msm:stä borrelioosin hoidossa kuten lupasin, mutta en ole vielä löytänyt oikein mitään, mistä saisin jotain irti. Ilmeisesti msm:ää käytetään lähinnä antibioottihoidon sijaan, ainakin juttua löytyi monilta luontaishoitosivustolta. Lisäsin kuitenkin Reinon ruokavalioon nyt myös msm:n, ja toki c-vitamiinin, joka tehostaa sen imeytymistä. Msm:n pitäisi kuitenkin ilmeisesti poistaa tulehdusta ja helpottaa mahdollisia olemassa olevia nivelkipuja, ja haittaakaan siitä ei ole. Reino on joskus msm:ää syönytkin silloin, kun sen takapolvissa epäiltiin olevan vikaa. En tiedä, oliko niissä kuitenkaan - ehkä sekin oli vain borrelioosi? Kuvattu niitä ei ole, mutta piikitetty kyllä, joskin ilman vastetta.

 

Antibioottikuurilla

Sain maanantaina reseptin antibioottiin Reinolle, borrelioosin hoitoon. Aloitamme nyt Oriprimillä, ja sitä syötetään ainakin 3-4 viikkoa nyt alkuun. Kahdeksan mittaa aamuin illoin. Mahaa rauhoittamaan syötän Tehobaktia, koska antibiootit voivat pistää vatsan sekaisin.

Olen netistä erinäisistä lähteistä löytänyt tietoa, että msm (metyylisulfonyylimetaani eli orgaaninen rikki) voisi myös helpottaa borrelioosin oireita. Paneudun tähän joskus tarkemmin ja kirjoitan tännekin, mikäli kirjoitettavaa löytyy!

Ja yhtäkkiä kaikki on päivänselvää

Olen viime aikoina kirjoitellut tännekin Reinon neurologisista ongelmista. Olen tuntenut itseni välillä hulluksi, kun yritän selvittää, mikä sitä vaivaa. Muiden mielestä se on normaali, tai sitten kaikki johtuu lihassairaudesta. Itse olen ollut eri mieltä, mutta halusin selvittää asian pohjamutia myöten. Ajattelin ottaa vielä yhden verikokeen, ja jos siinä ei näy mitään, uskon että olen joko sekaisin päästäni ja kuvittelen oireet, tai hyväksyn että lihassairaus on kaiken takana.

Verikoe siis otettiin, pari viikkoa sitten. Vakioeläinlääkärini on lomalla ja lähetti tänään vain labran vastauksen sähköpostilla: Reinolla on borrelioosi. Ja yhtäkkiä kaikki on täysin selvää. Se selittää neurologiset oireet, kaiken kummallisuuden ja ehkä sillä on tekemistä myös lihassairauden kanssa. Sitä en voi tietää, mutta ehkä niillä on jotain yhteistä? Koska eläinlääkärini on lomalla, suositteli hän soittamaan Viikkiin hoidon tiimoilta. Ilmeisesti borrelioosiin on antibioottihoito, mutten tiedä siitä sen enempää vielä ennen huomista.

Eläinlääkärin mielestä Reinon borrelioosi on todennäköisesti krooninen, koska se on oireillut koko ajan minulla ollessaan, eli kaksi vuotta. Sitä, milloin se on sen saanut, tuskin saadaan koskaan selville. Pääasia, että selvisi edes nyt. Olen tyytyväinen, että otatin vielä tämän verikokeen; muuten asia olisi jäänyt pimentoon. Olen aina ollut sitä mieltä, että mieluummin tiedän diagnoosin, oli se sitten kuinka huono vain, kuin elän epätietoisuudessa.

Hevoseni haluaa liikkua!

Toivon, että olen oikeassa sanoessani, että ehkä pahin on toistaiseksi takana Reinon lihassairauden suhteen. Toki takapakkeja voi vielä tulla, ja niihin pitää varautua.

Eilen kävin ohjasajamassa Reinon, se on toinen lajimme akateemisen lisäksi. Reino toimii ohjasajossa mukavasti, se osaa vähän väistää, mennä ympyrällä ja ylipäänsä tottelee ohjausta hyvin. Tosin eilen huomasin, ettei se oikein halunnut mennä oikeassa kierroksessa suoraa uraa, en tiedä miksi. Ajattelin ottaa pienen pätkän ravia suoralla, mutta luovuin ideasta nopeasti Reinon lähdettyä kauhomaan oikeinkin matkaavoittavaa ravia. Melkein lensin mahalleni! Otimme ravit sittenkin ympyrällä... Reino oli todella halukas ravaamaan ja myötäsi jopa hiukan eteen-alas. Olin tyytyväinen.

Tänään kävimme tutkimassa maastoreittejä, koska emme ole tällä tallilla vielä kovin paljon maastoon ehtineet. Otin siis Reinon narunnokkaan ja lähdimme lampsimaan metsän suuntaan. Hiekkatie kapeni ihanasti metsän siimekseen, siellä oli todella kaunista kun keltaiset lehdet olivat vallanneet tien. Reinon kanssa on mukava mennä maastossa, koska se ei kyttää mitään, ei välitä autoista eikä ylipäätään pelkää juuri mitään.

Kahden todella hyvän päivän perusteella voin siis sanoa, että alan saada hevoseni takaisin. Se haluaa taas liikkua! Toivottavasti tämä jatkuu näin.