n/n

Reino on ollut mukana EquiSeq-laboratorion geenitutkimuksessa, josta olen tänne varmaan kirjoittanutkin. Uusimmissa kokeissa Reinon verestä tukittiin PSSM2-sairauden erilaiset variantit. Tänään sain viimeiset tulokset, ja ne näyttävät tältä:

P2: n/n
P3: n/n
P4: n/n
Px RER: n/n

Reino on siis negatiivinen kaikkien geenien suhteen. Aiemmin on testattu PSSM1, ja se oli myös n/n. Näin ollen Reinon ainoaksi diagnoosiksi jää lihasbiopsiasta saatu vacuolar myopathy.

Sieltä se tuli

Reino oli toukokuun puolivälin tienoilla kohtuullisen hyvässä kunnossa, kävimme jopa pyöröaitauksessa pari kertaa ja ohjasajoakin pääsimme kokeilemaan. Kunnes sitten toissa sunnuntaina se kävi...

Menin tallille heti aamusta ja näin, että Reino makasi tarhassa. Ajattelin ensin, että onpa söpöä, se nukkuu. Kunnes näin sen nousevan ylös, kävelevän hetken ja menevän uudelleen makuulle. Sitten se nousi ylös, kakkasi ja meni makuulle. Tajusin, että jotain on vialla ja ensimmäinen ajatukseni oli tietysti ähky. Menin tarhaan kiskomaan Reinoa ylös, mutta se ei pystynyt nousemaan. Se puoliksi makasi, puoliksi istui yrittäen päästä ylös, mutta se ei vain saanut takajalkojaan alleen. Tässä vaiheessa tajusin, että sillä on lannehalvaus ja jos en saa sitä ylös, ei mitään ole tehtävissä.

Kiskoin ja kannustin sitä, ja lopulta se pääsi ylös koko takapää vapisten. Yritin taluttaa sitä karsinaan, mutta se pääsi tuskin kävelemään. Tässä vaiheessa soitin tallinpitäjän apuun ja yhdessä saimme Reinon karsinaan. Reinohan veti tästä heti pultit, koska se ei halua olla karsinassa... Annoin sille annoksen Metacamia ja totesimme, että se lienee rauhallisempi tarhassa, joten vein sen takaisin.

Loppupäivän Reino oli suht normaali, juotin sille paljon vettä ja tarkkailin vointia. Syy lannehalvaukselle jäi osittain mysteeriksi, mutta luultavasti se johtui siitä, että viereisen tarhan hevoset olivat tulleet aidoista läpi Reinon ja tarhakaverinsa puolelle. Ne ovat saattaneet juosta yöllä, joka on rasittanut Reinoa liikaa.

Vakituinen eläinlääkärimme kävi heti maanantaina ottamassa verikokeita, ja onneksi CK oli vain lievästi koholla. Munuaisarvo urea oli myös koholla, joten juotimme Reinolle reilusti vettä alkuviikolla. Nyt se on ollut oma, pirteä itsensä ja alan itsekin toipua järkytyksestä... Lepoahan tästä tuli nyt sen 6-8 viikkoa, eli kesälomamme alkoi. Käyn kuitenkin tallilla harjailemassa Reinoa ja nauttimassa siitä, että se jäi henkiin.

Vuosi mennyt edellisestä kirjoituksesta

En vain ole saanut aikaiseksi kirjoittaa. Tilanne on vaihdellut huonon, hyvin huonon ja kohtalaisen välillä Reinon kanssa. Viime marraskuussa se sai kaksi lannehalvausta, joiden syy oli ilmeisesti seleenin puutteessa. Olen syöttänyt talven seleeniä, ja juuri pari viikkoa sitten otettu kontrolliarvo näytti, ettei se ole vieläkään viiterajoissa. Jatkamme siis.

Toisinaan olen päässyt vähän kentälle Reinon kanssa jotain puuhaamaan, mutta se on taas talven jälkeen ollut melko väsynyt. Talvi meni lomaillessa korkeiden lihasarvojen ja jäätikkökelien takia. Seleeniarvon lisäksi Reinolta otettiin lihasarvot ja CK on jälleen/edelleen koholla. Se on siis edelleen saikulla kunnes arvot kontrolloidaan muutaman viikon kuluttua. Jospa ne silloin olisivat laskeneet?

Tässä vuoden aikana olen kokeillut joitain ruokavaliomuutoksia, mutta ei niistä oikein ole apua ollut. Nyt meillä on menossa korkeaproteiininen ruokavalio, tällä hetkellä Reino saa päivässä puoli litraa soijaa ja voi olla, että joudun vielä nostamaankin. Kaikki muutokset on toteutettu asenteella "Ei se ota jos ei annakaan".

Viime kesänä Reino oli aika hyvässä kunnossa, mutta oletettavasti vointi tosiaan laski syksyn tullen huipentuen kahteen lannehalvaukseen. Eikä se oikein siitä ole vieläkään kai toipunut. Yritämme selvitä laidunkauteen, josko se taas siitä sitten. Viime sunnuntaina Reinolla oli jokin pieni kohtaus, ei varsinainen lannehalvaus, mutta sen vasen lapa hikosi ja nytkähteli. Tilanne onneksi laukesi kipulääkkeellä. Suurimman osan ajasta se on kuitenkin ihan hyväntuulinen ja iloinen tyyppi, onneksi niin.

Yritän palata asiaan taas pian, paljon olisi kirjoitettavaa. Ehkä se tästä taas lähtee tämän blogin kanssa kun ensimmäinen viesti tauon jälkeen on kirjoitettu.

Ei hyvä, mutta ei huonokaan

Imppari meni menojaan ja sen jälkeen yritin hieman työskennellä Reinon kanssa. Turhaan. Se on väsynyt, hyvin väsynyt. Kyllä se menisi, jos pakottaisin, mutta mielestäni liikutuksen idea ei ole, että jahtaan sitä raipalla ja pakotan sen liikkumaan. Ravi on voimatonta ja tippuu käynnille, laukka ei pyöri. Totaalisia haluttomuuspäiviä on ollut muutamia, mutta muuten se periaatteessa menee ihan kohtalaisesti, mutta näen, ettei se ole täysin kunnossa.

Eläinlääkärimme kävi pari viikkoa sitten ottamassa verta. Lihasarvot olivat täysin viiterajoissa, vaikka lihasnykäyksiä ja -värinöitä on ollut. Sen sijaan hematokriitti ja punasolut olivat alle viiterajojen, ja hemoglobiini juuri rajalla. Toiveikkaana aloitin Reinolle rauta- ja kuparikuurin, toivoen, että syy olisi siellä ja se piristyisi. Piristymistä ei vaan tapahdu, edelleen se on äärimmäisen väsynyt ja nuupahtanut.

Epäilen, että vacuolar myopathylla on jokin osa Reinon väsymykseen. Ihmisten vastaavassa sairaudessa oireisiin luetellaan lihasheikkous ja väsymys. En usko, että tämä tästä enää kummemmaksi muuttuu, mutta toki olisin toivonut, että olisin voinut Reinon kanssa edes hieman työskennellä. Siinä ei vain ole mitään mieltä, kun joudun pakottamaan sen joka askeleen. Siispä annan sille taas hieman lomaa, ja palaan aiheeseen aikaisintaan viikon kuluttua. Yritän olla ottamatta liikaa paineita liikutuksesta ja muusta, mutta kyllä joskus kieltämättä turhauttaa.

Pieniä murheita

Reinon lihasasiat ovat olleet viime aikoina oikein hyvällä mallilla. Se on toisinaan hieman väsyneen oloinen, mutta niinä päivinä emme sitten vain työskentele vaan vietämme laatuaikaa harjaillen ja rapsutellen. Yritän olla ottamatta siitä liikaa stressiä.

Viime viikolla huomasin Reinon oikeassa takajalassa nestepatin. Se ei ollut kovin suuri, mutta erottui selvästi, koska Reinon jalat ovat yleensä hyvin kuivat. En tiedä, mistä patti on tullut, mutta se saattoi tulla Reinon riehuttua pyöröaitauksessa muutama päivä ennen patin ilmestymistä. Annoin Reinolle lomaa, koska se oli hieman epäpuhdas pattijalastaan.

Patti hävisi muutaman päivän kuluttua, ja huokaisin helpotuksesta. Ikävä kyllä maanantaina koko oikean takajalan vuohinen oli paksuna... Siitä asti koko jalka on jatkanut turpoamistaan ja nyt epäilen siinä imusuonentulehdusta. Tai toivon... Koska impparin saa kyllä hoidettua antibiooteilla, jotka aloitan huomenaamuna. En löydä jalasta haavaa enkä tiedä, onko sillä tekemistä nestepatin kanssa. Se selvinnee ajan myötä...

Mutta näillä mennään, ja Reino on taas vaihteeksi saikulla.

L-car

Etsiskelin tosiaan eräs ilta netistä tietoa ruokavaliosta, jota suositellaan vacuolar myopathya sairastaville ihmisille. Törmäsin useissa lähteissä l-karnitiiniin.

L-karnitiini eli lyhyemmin l-car on aminohappo karnitiinin aktiivinen muoto. Karnitiini kuljettaa solujen sisällä rasvahappoja mitokondrioiden pilkottaviksi ja se on tärkeää muun muassa rasvojen aineenvaihdunnalle, aivojen ja sydämen toiminnalle sekä luurankolihaksille. Elimistö kykenee jonkin verran valmistamaan karnitiinia itse, mutta suurin osa (75 %) karnitiinista on peräisin ravinnosta. L-karnitiinia käytetään monien sairauksien (mm. munuaissairaudet, sydän- ja verisuonisairaudet, AIDSin aiheuttama lihasheikkous, Lymen borrelioosi, diabetes, krooninen väsymysoireyhtymä) hoidossa.

Koska monet hevosten lihassairauksista vaikuttavat juuri luurankolihaksiin, voi l-carista olla niillekin hyötyä. Huomioitavaa on, että l-car on eri aine kuin PSSM-hevosille (Polysaccharide Storage Myopathy) suositeltu ravintolisä ALCAR. Itse päädyin lisäämään Reinon ruokavalioon l-caria Black Horsen Amino Boosterin muodossa. Kyseessä on helposti annosteltava jauhe, joka sisältää l-karnitiinin lisäksi muitakin elimistölle tärkeitä aminohappoja. Lisäaine on suositeltu kilpahevosille kuureina annettavaksi, mutta itse todennäköisesti tulen syöttämään sitä jatkuvasti, koska käytän sitä tukemaan Reinon lihasten toimintaa enkä buustaamaan lihasvoimaa.

Lihasarvoja jälleen

Eläinlääkärimme kävi eilen ottamassa Reinosta taas lihasarvoja. Keskustelin hänen kanssaan Reinon oireista ja hän sanoi, että ikävä kyllä kaikkia hevosia ei voi auttaa. Tottahan se on ja tiedän sen itsekin, mutta jotenkin edelleen toivon, että tämä päättyisi jos ei hyvin niin ei ainakaan vielä...

Verikokeen tulokset sain tänään ja sekä CK että ASAT olivat viiterajoissa. Tämä on tietysti hyvä asia, mutta en vielä riemuitse kauheasti ennen kuin olen nähnyt, miten Reino liikkuu... Huomenna yritämme päästä kentälle vähän palloilemaan, jos pohja vain on edes siedettävä. Tänään Reino oli taas hyvin säikky kun talutin sitä ja ryntäsi useamman kerran eteenpäin mutta pysyi onneksi kuitenkin käsissä.

Etsin eräänä iltana tietoa vacuolar myopathyn ruokavaliosta ihmisillä. Monessa lähteessä törmäsin l-karnitiiniin ja muihin aminohappoihin suositeltuna ravintona. Kirjoitan näistä aminohapoista lisää myöhemmin, mutta löysin netistä hevosten lisärehun, jossa on l-caria ja muita aminohappoja. Ajattelin antaa sille mahdollisuuden ja ostaa purkin. Kallistahan se on, mutta olen tarpeeksi epätoivoinen kokeilemaan lähes mitä tahansa...

Eilen myös lähti Reinon DNA vihdoin kohti Amerikkaa. Kauan siinä kestikin, koska labra lähetti näytteet vahingossa takaisin eläinlääkärilleni ja sain ne vasta eilen käsiini. Matkan Amerikkaan pitäisi viedä 4-6 päivää ja nyt istun täällä kaikki sormet ja varpaat ristissä, ettei mikään postilaitos matkalla sössi ja hukkaa näytteitä...